Skip to content

Yksilönvapaudet ovat yhteisöiden vapauksia

2013 lokakuu 9
by Harri Kivistö

Puhumme usein yksilönvapauksista, ainakin me jotka olemme vapauden asialla. Konsepti on äärimmäisen hyvä ja arvokas, mutta termi on harhaanjohtava.

Monille sana signaloi yksilökeskeistä maailmankuvaa, joka joskus ilmenee esimerkiksi libertaareina poliittisina mielipiteinä: koska yksilö on kaiken keskipiste, valtion määräävä ja rajoittava valta tulee mitätöidä, jottei mikään estä kallisarvoista yksilöä tekemästä mitä haluaa.

Postmodernissa kontekstissa koko yksilön, subjektin, käsite on kyseenalaistettu. Ydinfyysikko Schrödinger pohti, että paras tapa ymmärtää länsimaisen terveen järjen vastaisia kvanttifysiikan toteamuksia voisi olla palata esisokraattiseen filosofiaan, jossa pitkälti subjektin ja objektin välistä ehdotonta jaottelua ei ollut. Kun todellisuus lyö tervettä järkeä poskelle, kenties parasta onkin kääntää toinen poski ja kyseenalaistaa terveen järjen teesejä.

Kyllähän me kaikki jollain tasolla hyväksymme ja ymmärrämme, että ihminen on yhteisöllinen olio. Luonnollinen kieli on yhteisöllinen ilmiö, ne motivaatiot ja tavoitteet jotka ovat valinnanvapauden kannalta oleellisimmat kumpuavat yhteisöllisestä kokemuksesta.

Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että kun puhumme yksilönvapauksien konkreettisista hyödyistä ja ylipäänsä vaikutuksista, konteksti on pääasiallisesti sosiaalinen: ei ole kyse siitä mitä hyötyjä joillekin eteville yksilöille on vaan miten poliittiset vapaudet näkyvät yhteisöissä laajemmin. Demokraattisissa vapauksissa ei ole kyse jonkin tietyn puolueen edusta vaan siitä, että kaikkien näkökulmien ja ryhmien suvaitseminen päätöksentekoprosessissa legitimoi kansanvaltaisuuden ja hillitsee ääriryhmiä, joiden ajatukset ja tunteet saattavat poliittisten vapauksien puuttuessa purkautua väkivaltana. Sananvapaudessa kyse ei ole ainoastaan viestijästä vaan yleisöstä, jolla on oikeus faktoihin ja mielipiteisiin.

On muistettava että yksilönvapauksien idea on sekä minimoida valtion yksilöä (ja yhteisöjä) rajoittavia toimia että positiivisesti puolustaa näitä muiden tahojen ja ilmiöiden aiheuttamilta vapaudenrajoituksilta. Kun päihdekäyttö menee yli äyräidensä ja alkaa viedä yksilöltä kyvyn tehdä autonomisia ratkaisuja, yhteiskunnan tehtävä on auttaa tämä takaisin jaloilleen. Myös muut taloudelliset keskittymät ja yleisesti talousjärjestelmä voivat hyvinkin tehokkaasti orjuuttaa yksilöä.

Sosiologit ovat havainneet, että poliittisten vapauksien puute vähentää kansalaisten osallistumista vapaaehtoisiin järjestöihin. Yleisesti ottaen voisi todeta, että yksilönvapaudet ovat yhteisöllisyyden perusta: on oleellista kokea osallistuvansa vapaaehtoisesti ja kokea, että nimenomaan tekee itse autonomisen päätöksen osallistua. Tällöin sitoutuminen on merkittävästi voimakkaampaa.

Vapaus on toki vaarallista: toisinaan ihmiset tekevät todella huonoja valintoja ja joutuvat kärsimään niistä. Joskus huonot seuraukset leviävät laajemmalle. Tätä ei pidä sivuuttaa liian kevyesti, mutta toisaalta on myös arvokasta ja hyödyllistä, että kollektiivisesti ajatellen asiat voidaan oppia kokemuksen kautta. Suurten onnistumisten takana on usein lukuisia epäonnistumisia, siksi on hyvä antaa yhteisöiden ja yksilöiden kokeilla vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Joukkoistaminen on aikamme taikasana. Tokko wikipediaa tai monia muita avoimia projekteja olisi olemassa länsimaissa ilman vapaata yhteiskuntaa. Ideakin olisi järjetön. Miksi ihmiset tekisivät mitään ilmaiseksi vapaasta tahdostaan?!

Kun yhteiskunta ei ole vapaa, vapaat valinnat ovat niukka resurssi. Vapaassa yhteiskunnassa ne ovat mahdollisuuksien meri.

Comments are closed.