Skip to content

Kymmenen vuotta sitten kävin perustamassa puolueen

2018 toukokuu 27
by Harri Kivistö

Kymmenen vuotta sitten kävin perustamassa puolueen. Saman voivat sanoa noin viisikymmentä muuta kansalaista, jotka kokoontuivat 24.5.2008 Tampereen Nekalaan luomaan viralliset raamit uudelle poliittiselle liikkeelle Suomessa.

En tuntenut muita ”piraatteja”, kun luin piraattiliitto-uutisblogista hankkeesta perustaa Suomeen Piraattipuolue. Samoin oli monen muun kiinnostuneen varhaisen aktiivin kohdalla. Olimme anonyymejä ääniä ympäri nettiä: kommenttiosioissa, foorumeilla, irkkikanavilla, orastavassa sosiaalisessa mediassa. Liike haki muotoaan.

Taustalla olivat useat tietoyhteiskuntaan liittyvät poliittiset taistot, joissa järki oli kokenut tappion. Koimme, ettei päättäjillä, yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta, ollut riittävää ymmärrystä tietoverkkojen toiminnasta. Toisena isona ongelmana pidimme sitä, että puolueet eivät olleet riittävän vahvasti sitoutuneet kansalaisoikeuksiin, kuten yksityisyydensuoja ja sananvapaus, vaan sallivat lainsäädännön rusikoida näitä, kun kyse oli jollain tavoin internetistä.

Oli ehdotettu kunnollista foorumia jossa liike voisi järjestäytyä kunnolla. Puolueen perustamiseen tähtäävä keskustelufoorumi ilmaantui nettiin helmikuun lopulla, ja siellä aloitettiin heti keskustelu, pääasiallisesti nimimerkein.

En tuntenut Matti Hiltusta, joka avasi keskustelupalstan ja toimi alustavana de facto ”puoluesihteerinä”; se olisi voinut olla oikeastaan kuka tahansa, mutta sen täytyi olla joku. Ei vain nettipersoona vaan oikea ihminen, lihaa ja verta. Pian moni muukin tuli esiin nimellään ja lupasi olla virallisesti mukana puolueen perustamisessa. Neljä meistä päätti laittaa heti yhdistyksen perustamisen vireille, jotta kukaan muu taho ei yrittäisi kiusantekomielessä kaapata nimeä: minä, Carl Wahlman, Pasi Palmulehto ja Pasi Vähämartti. Me olimme paperilla yhdistyksen ensimmäiset jäsenet sekä sen ensimmäinen hallitus. Tämä kokous käytiin Orivedellä 13.3.2008.

Uuden puolueen perustaminen on aina kiinnostava uutinen. Varhaisissa lehtijutuissa Matti Hiltunen antoi luonnollisesti puoluelle kasvot. Ensimmäinen lehtiartikkeli Piraattipuolueesta oli ehkä Helsingin Sanomissa 26.2. Savon Sanomat teki 5.3. hieman laajemman jutun, jossa haastateltiin Hiltusta ja koetettiin kuvata puoluetta tämän persoonan kautta. Hiltunen ei kokenut itseään johtajahahmoksi, ja koettikin painottaa asemansa olevan vain väliaikainen ensimmäiseen puoluekokoukseen asti.

Paikallisia tapaamisia järjestettiin varsin pian. Ensimmäinen tällainen (tietääkseni) oli Tampereella 8.3. Meitä oli viisi nuorta miestä kahvila Nostalgiassa. Tutustuimme toisiimme ja keskustelimme muun muassa siitä, miten uuden puolueen paikallistoimintaa lähdettäisiin kehittämään. Yksi paikallisaktiiveista sanoi saavansa käyttöön kokouspaikan Nekalasta puolueen perustamista varten, ja keskustelupalstalla tätä kannatettiin. Kokouspäivä sovittiin parin kuukauden päähän, jotta olisi riittävästi aikaa laatia ehdotukset puolueohjelmaksi, yhdistyksen säännöiksi ja niin edelleen. Kaikesta valmisteluista huolimatta itse kokouksessa oli paljon seikkaperäistä vääntöä poliittisista tavoitteista, erityisesti tarkemmista sanamuodoista ja välimerkeistä. Tätä arvokasta nillittämisen perinnettä on vaalittu puoluekokouksissa siitä lähtien, joskin parin viime vuoden aikana kokoukset ovat selkiytyneet ja virtaviivaistuneet toimintakulttuurin kehittymisen myötä.

Kokouksen tärkein asia oli toki puolueen perustaminen. Yhdistys tarvitsi hallituksen sekä säännöt. Porilainen Carl Wahlman, valittiin puheenjohtajaksi ja Pasi Palmulehto varapuheenjohtajaksi. Cawa oli sanavalmis ja edustuskelpoinen. Puolueen käytännön johtaminen sovittiin suureksi osaksi varapuheenjohtajan harteille. Palmulehdosta tulikin jo seuraavan vuoden alussa seuraava puheenjohtaja, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 2012 asti. Muut ensimmäisen puoluehallituksen jäsenet olivat Mikko Kunnari, Matti Hiltunen, Kaj Sotala, Tuisku Tamminen sekä minä. Varajäseninä toimivat Pasi Vähämartti, Ahto Apajalahti, Patrik Hirvinen, Jyri Hämäläinen, Tero Inha sekä Lari Yltiö.

Osallistujia oli 40–50. Saimme vieraaksi Ruotsin Piratpartietin perustajan ja piraattien kansainvälisen supertähden Rick Falkvingen, joka puhui kokemuksista poliittisen liikkeen perustamisesta sekä niistä toimenpiteistä ja toimintatavoista, jotka hänen mielestään siivittäisivät Piraattipuolueen menestykseen

Perustuskokous eteni kaikin puolin rationaalisessa ilmapiirissä. Kokousväki keskusteli tutuista asioista: tekijänoikeuslaista Lex Karpelasta, teletietojen tallennusdirektiivin vaikutuksesta Suomen lainsäädäntöön, mahdollisesta tulevasta urkintalaista ”Lex Nokiasta”, sähköisestä äänestyksestä sekä Ruotsissa vireillä olleesta FRA-laista, eli suurten kansanjoukkojen yleisistä huolenaiheista. Toki myös periaatteellisemmista poliittisista aatteista puhuttiin, mutta kellään ei tuntunut olevan intoa väitellä suurista poliittisista jakolinjoista ja kiistakysymyksistä. Huomio keskittyi niihin ajatuksiin, jotka olivat tuoneet meidät yhteen

Olimme kaikki huolissamme demokratian tilasta. Etujärjestöillä ja puoluekoneistoilla oli liian suuri valta verrattuna tavalliseen kansaan. Halusimme päätöksenteosta avoimempaa ja selkeämpää, esimerkiksi suoran demokratian avulla. Poliitikkojen tehtäväksi jää etsiä ja toteuttaa järkeviä ratkaisuja kansan tahdon mukaisesti ilman eturyhmäpolitiikkaa tai puoluepolitikointia. Parhaat ratkaisut löytyvät kehittyvästä teknologiasta ja ne perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin. Vaikka perusteilla oleva puolue olikin puolue, tarkoitus oli toimia aivan eri tavoin kuin perinteiset puolueet. Suurimmalle osalle oli alusta pitäen itsestään selvää, ettei uusi puolue kunnioittaisi luutunutta vasemmisto-oikeisto-jaottelua, vaan olisi sellaisen asemasodan yläpuolella.

Kuulostavatko nämä ajatukset yhtään tutuilta?

Kenties olimme aikaamme edellä. Tai kenties naiivilla idealismilla on tapana ilmetä samoin tavoin eri aikoina.

Olen sittemmin näiden kymmenen vuoden aikana oppinut politiikasta, maamme poliittisesta historiasta sekä yhteiskuntamme rakenteista yhtä ja toista oleellista, minkä vuoksi katson itseäni kymmenen vuoden takaa sekä nolona että kaihoisasti. Puolueohjelmaan kirjatut ideaalit ja tavoitteet ovat minusta yhä oikeita ja erittäin tärkeitä, ja kaipaan nyt jonkin verran sitä aatteen paloa, joka niitä ympäröi. Ryhmänä ymmärryksemme politiikasta oli kuitenkin varsin heppoinen.

Uudet poliittiset liikkeet pitävät usein itseään hetken ilmiönä, joka korjaa demokratian, siivoa korruption, purkaa byrokratian, vapauttaa kansan, oikaisee erheet, ja tämän jälkeen ratsastaa auringonlaskuun. Tällaista räväkkää ravistelua päätöksenteko tarvitseekin ajoittaan. Tehtävä on kuitenkin usein paljon monisäikeisempi kuin mitä uudistajat ajattelevat. Se ei ole välttämättä odotettua vaikeampi, mutta se on usein odotettua ongelmallisempi. Kysymyksenasettelu pitää matkan varrella purkaa ja koota uudestaan. On tunnustettava, että samoja tai samankaltaisia tavoitteita ajavat muutkin toimijat omissa raameissaan. Tavoitteista saatetaan olla samaa mieltä, mutta keinoista ei päästä suoraan sopuun. Ihmiset ovat usein myös vahvasti eri mieltä keskeisistä tosiasioista.

Haluaisin ajatella, että Piraattipuolue on hiljalleen kasvanut aikuiseksi. Uudet kasvot ovat vähitellen syrjäyttäneet varhaisen puoluejohdon. Vanhoista parroista puolueen johdossa roikkuvat enää minä, Janne Paalijärvi sekä rahastonhoitajan tehtävää perustuskokouksesta lähtien hoitanut Pasi Vähämartti. Puolueohjelma on vähän kerrassaan laajentunut kattamaan tietoyhteiskuntaan suoraan liittyvien asioiden, ts. piracoren, lisäksi kattamaan politiikkaa kokonaisvaltaisemmin. Puolueen julkikuva on parantunut; saamme viestiämme yhä paremmin kuuluviin. Kansallinen kannatus on kasvanut loppujen lopuksi varsin tasaisesti vuosien aikana jäsenmäärän rinnalla.

Eduskuntaan rynnistäminen on jäänyt vielä toistaiseksi tekemättä, mutta puolueen ensimmäiset kunnallisvaltuutetut saimme lopulta viime vaaleissa Helsinkiin ja Jyväskylään sekä yhden varavaltuutetun Espooseen vaaliliiton kautta. Uusia puolueita tulee ja menee. Vähittäinen kasvu ja pitkäjänteinen puolueen rakentaminen eivät olleet niitä strategioita, joista puhuimme kymmenen vuotta sitten, mutta kenties niiden kautta tuleva menestys on pysyvämpää. Alun idealismista ja puhtaasta innosta huolimatta Suomen Piraattipuolue ei ole ollut populistinen liike. Populismi ei ole yksinkertaisesti sopinut meille, vaikka olemme monesti yrittäneet sitä valjastaa käyttöömme — aina puolueen nimestä lähtien.

Piraattipuolueen 10-vuotista taivalta juhlitaan 9.6.2018 klo 12 Käärmeenpesässä (Sörnäisten rantatie 33, Helsinki). Synttärilahjoitukset tilille:  FI87 5630 6220 0248 91 Viite: 10101010101010101010
Synttärit facebookissa

 

One Response
  1. Janne Paalijarvi permalink
    toukokuu 27, 2018

    Hahaa, olipa pelottavaa nähdä tälleen yhtäkkiä itsestä 10 vuotta vanha babyface-kuva kokouspaikalta :D

Comments are closed.