Skip to content

Näin nostetaan parlamenttivaalien äänestysprosenttia

2019 May 20

Eurovaaleissa äänestysaktiivisuus tuppaa olemaan heikko. Vaaleista toiseen päivitellään matalaa äänestysprosenttia ja kysellään, kuinka ihmiset saataisiin aktivoitua äänestämään. Minulla on pari ajatusta, joiden avulla saataisiin varmasti ainakin vähän kohennettua ihmisten osallistumista unionin demokratiaan.

1. Sillä, miten puhumme asioista, on suora vaikutus itse asioihin

Ensinnäkin saisimme puhua vähemmän EU:sta instituutiona ja enemmän suoraan sen vaaleista ja päätöksistä. Emme puhu ‘suomivaaleista’, miksi siis ‘eurovaalit’ eikä parlamenttivaalit? Suomessa ei ole ‘parlamenttia’ joten ei olisi epäselvyyttä, mistä parlamentista on kyse. Tässäkin tulisi välttää vanhaa virhettä viestittää Euroopan unionin päätöksenteon olevan kaukaista, erillistä tai eksoottista ja siksi jotain sellaista, mihin tavallisen suomalaisen kotimaantallaajan ei lainkaan tarvitse sekaantua.

Toiseksi Euroopan parlamenttiin ei valita Suomen eduskuntapuolueita. Siellä ei istu Suomen eduskuntaryhmiä. Meidän tulisi vaaleissa puhua suurimmaksi osaksi europuolueista eikä eduskuntapuolueista. Ehdokkaiden tulisi kampanjoida niiden Euroopan laajuisten puolueiden tunnusten alla, joihin näiden paikalliset puolueet parlamentissa kuuluvat. 

Kolmanneksi poliittisessa keskustelussa ja uutisoinnissa tulisi keskittyä kertomaan, mitä nämä europuolueet ajavat ja päättävät sen sijaan, että aina puhutaan ainoastaan mitä EU on päättänyt tai mitä EU haluaa. Parlamentilla ei ole hallitusta, joten perinteinen oppositio-hallitus-jako ei tässä toimi. Kun asiat liitetään puolueisiin, joskus yksittäisiin edustajiin, ihmiset todennäköisemmin motivoituvat äänestämään. Komission suhteen sama ei suoranaisesti toimi.  Itse asiassa komission koostumukseen vaikutetaan eduskuntavaalien kautta, koska pääministeripuolue valitsee Suomen komissaarin ja sitä kautta pitkälti sen linjan, jota Suomen edustaja komissiossa ajaa.

2. Poliittiset aatteet ovat yhä keskeisiä

Asiat muuttuvat, jakolinjat siirtyvät, uusia aatteita syntyy, vanhoja uudistetaan. Yhtä kaikki poliittiset ideologiat ohjailevat yhteiskuntaa. Sen lisäksi että puhumme yksittäisistä kunakin hetkenä ajankohtaisista asioista, puhukaamme niiden rinnalla aatteista tai ideologioista tai muista poliittisista viitekehyksistä. En tarkoita tällä että joka ikinen asiakysymys määritetään vasemmisto-oikeisto-akselilla tai löydetään joka uutisesta esimerkiksi maahanmuuttonäkökulma ja ohjataan keskustelu siihen. Vastakkainasetteluita on monenlaisia ja eri aatteilla on monia nimiä ja muotoja. Meillä kaikilla on oma tapamme jäsentää maailmaa. Meillä on arvoja, jotka vaikuttavat siihen, millaista tietoa pidämme luotettavana ja millaisia asioita pidämme tärkeinä, ja näitä arvoja tulisi pitää vaaleissa esillä.

Kenties monelle äänestäjälle EU näyttäytyy harmaana byrokratiakoneistona, minkä sokkeloisissa sisuksissa europuolueet lymyävät kiristämässä muttereita ja rasvaamassa akseleita. Uskon että suuri osa ihmisistä kaipaa  tunteen paloa aktivoituakseen, esimerkiksi lupausta uudesta suunnasta. En nyt puhu latteuksista vaan selkeistä arvokysymyksistä ja aatteellisista viittauksista, joissa otetaan aidosti kantaa; joissa syleillään yksiä ja käännetään selkä toisille.

3. Sinä päätät, mistä EU:ssa päätetään ja miten

Meillä on monia tabuja. Yksi niistä on ‘liittovaltio’.

Euroopan Unioni on klassisen määritelmän valossa valtio. Sillä on omat selkeät rajat sekä itsenäinen ja riippumaton ulkopolitiikka. Vallan hajauttaminen osavaltioihin, joita historiallisista syistä ja tradition vuoksi kutsutaan jäsenvaltioiksi, tekee siitä liittovaltion perinteisen kansallisvaltion sijaan. Piraattipuolueen puolueohjelma puhuu hallinnon tasoista, joista millään ei ole mitään erityistä luontaista legitimiteettiä:

Lähtökohtaisesti päätösvalta on yksilöillä. Päätösvalta, joka ei ole yksilöillä, tulee olla sillä taholla, joka pystyy kyseessä olevassa asiassa parhaiten huolehtimaan yksilönvapauksien ja perusoikeuksien turvaamisesta. Piraattipuolue katsoo, että Euroopan unioni on kunnallis- ja aluehallinnon sekä kansallisvaltioiden ohella yksi tällainen taho, jolla voi olla päätösvaltaa eri asioissa.

Parlamentti ei ole ainoa päättävä taho EU:ssa, mutta sillä on merkittävä rooli siinä, millä tavalla liittovaltio käyttää vaikutusvaltaansa. Kaikkea ei pidä kontrolloida ylhäältä alas, mutta minusta on tärkeää, että tällä yhteisellä talousalueella, yhteisellä eurooppalaisella arvopohjalla, yhteisessä liittovaltiossa määritellään tietyt selkeät vähimmäisvaatimukset kansalaisoikeuksien suhteen. Kurssi pitäisi mielestäni kääntää esimerkiksi yksityisyydensuojan suhteen niin, että EU:n osavaltioissa ei saisi harjoittaa minkäänlaista massavalvontaa millään keinoin oli sitten kyse valtioillisista laitoksista tai suuryrityksistä. Kansalaisten yksityisiä tietoja ei saisi kerätä ilman näiden suostumusta kuin erityisissä tapauksissa esimerkiksi rikostutkintaan suoranaisesti liittyen.

Eurooppa toimii paremmin, kun se on sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin, vaikka osavaltiot saavatkin usein varsin vapaasti päättää, kuinka käytännössä toteuttavat tehtyjä päätöksiä. Näissä vaaleissa on puhuttu aika paljon suurista asioista kuten ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta ja ihmisarvosta, mikä saattaa hyvinkin enteillä tavallista korkeampaa äänestysprosenttia. Tällaiset aatteelliset kokonaisuudet yhdistettynä konkreettisiin ajankohtaisiin kysymyksiin saavat ihmiset liikkeelle ja äänestämään omien arvojensa puolesta.

Kun menette äänestämään niin mainitkaa siitä muille. Jos joku tuttava ei äänestä, kysykää miksi ei. Ketään ei pakoteta tai patisteta uurnille, mutta hyvin moni käyttää lopulta mahdollisuuden äänestää, jos vähänkin tuntuu siltä, että äänellä on merkitystä.

Sillä on.

Comments are closed.