Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto ilmoitti hyvissä ajoin, ettei hae enää puolueen puheenjohtajaksi nyt kevätkokouksessa, jossa kaksi vuotta sitten valitun puoluehallituksen kausi päättyy ja uusi hallitus valitaan. Pasi onkin toiminut puolueen puheenjohtajana miltei alusta pitäen (perustuskokouksessa keväällä 2008 hänet valittiin varapuheenjohtajaksi) ja hänen johdollaan puolue on kasvanut ja kehittynyt. Palmulehdon työ on ollut esimerkillisen ahkeraa ja antaumuksellista, ja hän on nauttinut vankkaa luottamusta. Rima on siis asetettu korkealle.
Uusien puolueiden alkutaival on aina tietynlaista etsimistä: haetaan muotoa, otetaan selvää keitä oikeastaan loppujen lopuksi ollaan. Viime syksynä toteutettiin laajahko avoin jäsenkysely (eli puolueesta kiinnostuneet, siis muutkin kuin jäsenet, saivat vastata), minkä pohjalta puolueen eri piiriyhdistysten aktiiveista koostuva tulevaisuusryhmä rakensi ehdotuksen puolueohjelman laajentamiseksi. Syksyn kahden päivän puoluekokouksessa eri ehdotuksia käytiin läpi: osa pudotettiin pois ja loppuja hiottiin, kunnes laajennettu puolueohjelma saatiin hyväksyttyä. Piraatit linjasivat sinne uusia mm. koulutuspolitiikkaa, perustuloa ja oikeusturvaa koskevia linjauksia ja siten loivat tärkeää pohjaa osallistua yhä laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Emme toki tämänkään jälkeen ole yleispuolue, eikä ole suunnitelmia muuttua sellaiseksi.
Kenties nyt on tietynlainen käännekohta. Pohjatyötä puolueen kasvulle on tehty neljän vuoden ajan. Nyt tiedämme jo varsin hyvin itse, keitä olemme — seuraavaksi on keskityttävä profiloimaan puoluetta suurelle yleisölle sekä kehittämään uutta retoriikkaa, jonka kautta voimme ilmaista suurelle yleisölle yhä laajemmin ja selkeämmin arvojamme ja ideoitamme. Puolueohjelma antaa siihen nyt enemmän valmiuksia kuin aiemmin.
Olen itse ehdolla puheenjohtajaksi. Lupauduin, koska olen kokenut saavani tukea jäseniltä ja koska toisaalta en mahdu niihin stereotypioihin, joita usein piraatteihin sovelletaan, ja voisin siten habituksellani torjua pahimpia ennakkoluuloja. Suhtaudun asioihin varsin avoimesti ja kykenen kommunikoimaan hyvin värikkään ja monipuolisen piraatiston kanssa sen laidasta laitaan. Minulla on myös vielä ajatuksia, joiden uskoisin vievän puoluetta uuteen suuntaan. Mitään kovin radikaalia ei ole varmaankaan tulossa, olenhan ollut puoluejohdossa vaikuttamassa alusta asti.
Saksan piraattien viime aikojen menestys eri osavaltioissa pohjautuu mm. siihen, että he saivat äänestäjät vakuutettua siitä, että he todellakin aikovat tehdä politiikkaa uudella tavalla. Kyse ei ole ainoastaan poliittisista linjauksista, vaan siitä, miten päätöksiä tehdään. Saksalaiset haluavat suorempaa demokratiaa ja avoimempaa päätöksentekoa ja siksi hyvin moni valitsit piraatit, jotka osoittivat toiminnallaan, etteivät asiat jää vain puheen tasolle.
Meillä Suomessa eduskuntavaalit käytiin varsin hienolla menestyksellä (0,5 prosentin kannatus tyhjästä tulleelle uudelle puolueelle on mielestäni lupaava tulos), ja syksyn kunnallisvaaleissa on tämän pohjalta varsin realistista päästä läpi useammalla paikkakunnalla. Uudistumiselle on kuitenkin aihetta; tästä syystä Palmulehto halusi antaa viestikapulan seuraavalle. Ainakin puolueorganisaatiota ja erityisesti toimintatapoja pitäisi kehittää uusin ideoin. Päätöksenteon avoimuus vaatii todellisuudessa aktiivista työtä. Ilman tehokasta tiedotusta ja kommunikaatiota, puolueen toiminta ei ole tosiasiallisesti riittävän demokraattista. Tästä syystä toivoisin hallitukseen paljon uutta verta, ettei uudistuminen jäisi vain puheenjohtajiston kierrättämiseen.
Puoluekokous valitsee puolueen johdon, ja vaikka muita ehdokkaita ei vielä olekaan, aina on mahdollista että musta hevonen ilmaantuu jostain viime metreilläkin, joten vasta huomisen jälkeen tiedämme mikä porukka vie puoluetta eteenpäin seuraavat kaksi vuotta.
Piraattipuolue ei tule asettamaan omaa presidenttiehdokasta, vaikka jokin aika sitten alustavasti suostuinkin siihen puoluehallituksen tukemana. Vaalilautakunnan torpattua mahdollisuuden kerätä allekirjoituksia sähköisesti, arvioimme että 20000 nimen kerääminen perinteisellä tavalla olisi liian kallista ja aikaa siihen liian niukasti. Alun perinkin ajatuksena oli kerätä nimet pääasiassa sähköisesti. Asiasta riiteleminen ei tule vaalitavoitteita edistämään, mutta aiomme puolueena työskennellä jatkossakin sen eteen, että myös demokratian rakenteet tuotaisiin 21. vuosisadalle.
Sähköisen asioinninhan oli tarkoitus olla itsestäänselvyys viranomaistoiminnassa. Lainsäädäntöä muutettiin jo 2003 mahdollistamaan kansalaisen ja viranomaisen turvallinen sähköinen yhteydenpito. Tahdottiin siirtyä valtiollisissa asioissa nykypäivään: tehostaa, järkevöittää ja helpottaa. Tästähän teknologiassa on kyse.
Perusteet sähköisten allekirjoitusten puolesta ovat monet. Lyhyesti, järjestelmän ottaminen käyttöön tulisi pitemmän päälle halvemmaksi ja se olisi ylivoimaisesti varmempi.
Minusta ei sitten tule presidenttiehdokasta tällä kertaa. Selväähän on, että kolmen suurimman puolueen ulkopuoliset presidenttiehdokkaat ovat kilvassa altavastaajia (Rehnin pääsy toiselle kierrokselle oli erikoinen ja huomionarvoinen poikkeus), ja eduskunnan ulkopuolisilla “riippumattomilla” ehdokkailla on sitäkin suurempi kerätä vaalillista uskottavuutta. Kuitenkin olisi ollut arvokasta haastaa perinteiset ehdokkaat edistyksellisillä teemoilla ja viedä presidenttikeskustelua kansalaisoikeuksien, demokratian ja perustuslain tiimoille. Lisäksi vaihtoehdot ovat kansanvallalle hyväksi.
Pelkään pahoin että tämänkertaiset presidentinvaalit ovat puolueille yhä enemmän vain vaaleja vaalien vuoksi (nyt kunnallisvaalien). Epäilen, että ehdokkaat eivät tule kertomaan, kuinka aikovat käytännössä käyttää sikäli niukkia valtaoikeuksiaan, vaan keskittyvät arvoihin ja ideologiaan. Ulkopoliittiset asiat tulevat toki varmasti esille, ja niistä kysymyksistä valtaosa on relevantteja, mutta todennäköisen EU-kritiikin lisäksi kansalaisille tuskin tarjotaan selkeitä vaihtoehtoja konsensuspolitiikalle.
Piraattipuolueen kevätkokouksessa puolueen ei katsottu tarpeelliseksi asettua minkään muun ehdokkaan taakse. Sitäkään ovea ei ole lopullisesti suljettu.
UPDATE: Piraattipuolue ei osallistu presidentinvaaleihin
Piraattipuolueen hallitus on päättänyt asettua tukemaan ehdokkuuttani presidentinvaaleissa 2012. Edellisistä vaaleista on siis vasta ehditty toipua, kun jo katse kääntyy uuteen koitokseen. Näin pitääkin olla. Kuulun puolueeseen, joka ei kavahda suurten haasteiden edessä vaan etsii innokkaasti uusia tapoja parantaa ympäröivää yhteiskuntaa omista lähtökohdistaan.
Koska Piraattipuolue ei eduskuntavaaleissa vielä saanut kansanedustajaa, puolue ei voi automaattisesti asettaa omaa presidenttiehdokasta. Puolueessa on kuitenkin esiintynyt intoa saada oma ehdokas vaaleihin, jotta puolue saisi näkyvyyttä ja jotta ehdokas voisi tuoda kansalaisoikeuksiin ja tietoyhteiskuntaan liittyviä asioita suuren yleisön tietoisuuteen kampanjassa.
“Oman ehdokkaan” asettaminen toimii käytännössä niin, että puolue lähtee tukemaan ehdokasta, jonka ehdolle asettamiseksi perustettu valitsijayhdistys kerää 20000 nimeä. Puoluehallitus katsoi, että koska laki asettaa sähköiset allekirjoitukset yhtäläiseen asemaan fyysisten allekirjoitusten kanssa, keräyksen voi suorittaa sähköisesti. Tämä oli merkittävä syy siihen, että ylipäänsä päätettiin lähteä presidentinvaaleihin ja kerätä tähän tarvittavat allekirjoitukset. Fyysisiä kannattajakortteja toki kerätään sähköisten ohella.
Presidentinvaaleihin osallistumisesta käytiin pitkiä ja perinpohjaisia keskusteluita niin hallituksen jäsenten välillä kuin puolueen avoimilla foorumeillakin (mm. irc-kanavat ja keskustelufoorumi). Mahdollisten ehdokkaiden vahvuuksia vertailtiin ja pyrittiin arvioimaan kuinka tuleva presidenttiehdokas voisi parantaa puolueen julkikuvaa ja tuoda puolueen tavoitteita myönteisessä valossa esiin.
Arvostan suuresti luottamuslausetta puoluehallitukselta ja olen kiitollinen niistä monista kannustavista viesteistä, joita olen saanut puolueaktiiveilta viime aikoina presidenttiehdokkuuteeni liittyen. Nämä tuenilmaukset ovat olleet merkittävä syy päätökselleni lähteä ehdolle. Teen parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen.
Kannattajakortin voi jo täyttää:
1. Lataa kannattajakortti pdf-muodossa.
2. Tulosta, täytä ja allekirjoita kannattajakortti.
3. Postita kannattajakortti osoitteeseen:
Pasi Palmulehto
Pähkinätie 13
16710 Hollola kk
(Suositeltavaa on postittaa useita kerättyjä kortteja kerralla)
"Tonight, we dine in Helsinki!" — vaalipäivän pikselit
Kampanjointi päättyy vihdoin, ja kansa ryntää uurnille — ne jotka eivät ole ennakkoäänestäneet. Itse asiassa tällä kertaa ennakkoäänten määrä taitaa nousta historiallisen korkeaksi, kenties äänestysprosenttikin nousee kunnolla pitkästä aikaa kunnioitettaviin kansanvaltaisiin lukemiin. Kiitos tästä uusille ahkerille puolueille mutta myös rehellisesti Perussuomalaisille: vaikka en tavoitteitanne kannatakaan, niin ilmeisesti teillä on tärkeä paikka Suomen politiikassa. On hyvä että kaikille ihmisille löytyy kanava edustuksellisessa demokratiassa.
Kampanjointi on ollut kiivasta, raskasta, kiireistä, mutta myös palkitsevaa. Työtä on tehty hartiavoimin. Varmasti parhaana esimerkkinä puheenjohtaja Pasi Palmulehto rakensi Helsinkiin vaalimökin (jota aktiivit sitten viimeistelivät ja koristelivat) ja työsti vaalijulisteiden taustalevyt ympäri Suomeen. Puheenjohtajan rinnalla piraatit ovat kaikkialla tehneet kunnioitettavan urakan jakamalla tietoa puolueesta, liisteröimällä vaalijulisteita ja viemällä aina uusia revittyjen tilalle, edustamalla vaalimökeissä sekä kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja niin edelleen.
Tuskin olen ainoa, jota vaalityö on jo alkanut uuvuttaa.
Nyt on äänestäjän vuoro. Kaikki sanottava on sanottu, ja argumentit ovat pöydällä. Moni on jo aloittanut, ja tietenkin äänestäminen on muutakin kuin numeron kirjoittamista paperilapulle: se on sitä että paneudutaan asioihin, vertaillaan puolueita ja ehdokkaita, käytetään vaalikoneita, otetaan yhteyttä ehdokkaisiin tai näiden tukiryhmiin, katsotaan vaalipaneeleita, keskustellaan tuttavien kanssa poliittisista kysymyksistä ja pohdiskellaan ankarasti, mikä puolue ja mikä ehdokas vastaa vaalipiirissä omia arvoja ja tavoitteita parhaiten.
Niin, minäkin olen toki äänestäjä. Äänestän, kuten aina, vasta äänestyspäivänä. Tämä on perheellemme muodostunut voimakkaaksi perinteeksi. Äänestän toki itseäni, mutta haluan odottaa loppuun saakka, jos vaikka omasta menneisyydestä löytyisikin vielä kalkkiviivoilla jotain arveluttavaa, mikä saisi muuttamaan mieltänsä :D.
Lokaa on heitetty harvinaisen vähän näissä vaaleissa. Toki iskuja on jaettu, mutta ne ovat olleet asiallisia. Siistiä on ollut — kenties rapa alkaa roiskua vasta vaalien jälkeen sitten, kun suurin osa vaalirahoitusta vasta paljastuu. Itse tietenkin ilmoitin lähes nollabudjettini ennakkoon, kuten valtaosa piraateista.
Äänestäjän työ ei ole konkreettista, mutta vastuun taakka painaa harteilla. Huonoja vaihtoehtoja on aina roppakaupalla, mutta tuntuu että näissä vaaleissa itse kullekin löytyy runsaasti erilaisia hyviä vaihtoehtoja. Pieniä puolueita on monenlaisia, ja tämä myös ilmentää sitä, että erilaiset uudet poliittiset ajatukset leviävät pontevammin kuin ennen. Tietenkään eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ei ole monopolia edistykselliseen politiikkaan: monet näistä uusista virtauksista ovat itse asiassa peräisin eduskuntapuolueilta. Tärkeintä on, että tuoreita ratkaisuja on tarjolla laajalti. Niistä kansa pitää.
Tuovatko nämä vaalit piraateille menestystä?
Varmasti tuovat. Tietenkin ensimmäisissä vaaleissa voi vain voittaa, mutta mukavan äänisaaliin ja prosentuaalisen kannatuksen lisäksi me oikeasti hamuamme paikkaa eduskunnassa. Parissa vaalipiirissä näyttää oikein hyvältä, mikäli kenttään on uskominen. Mitä tahansa voi tapahtua. Pallo on äänestäjillä, ja he päättävät, miten taisto päättyy.
Vaalit päättyvät, mutta työ jatkuu. Kiitos kaikille, olitte loistavia!
Syy siihen, että alunperin lähdin perustamaan Piraattipuoluetta, oli se, että Suomen lainsäädäntö oli menossa väärään suuntaan tekniikan kehityksen suomien mahdollisuuksien kanssa. Olisi voitu kehittyä vapaammaksi yhteiskunnaksi, jossa tietoverkot tehostavat hallintoa ja kaikenlaista byrokratiaa. Sen sijaan tehtiin lainsäädäntöä, joka heikensi kansalaisten oikeuksia erityisesti tietoverkkoihin liittyvissä asioissa (nykyisin Internet liittyy kaikkeen). Sananvapaus, yksityisyydensuoja, oikeusturva, vapaa kansalaisvaikuttaminen sekä päätöksenteon avoimuus voisivat olla paljon paremmissa kantimissa, mutta niitä ajetaan yhä alas (viimeksi uudistettu pakkokeinolaki). Nämä ovat siksi ne kaikkein oleellisimmat vaaliteemani. Mutta ympärillä (ja sisällä) aukeaa paljon muita asioita, joita esittelen alla.
VAPAA KULTTUURI: Teosten vapaa muokkaus sekä kattava perustulo ovat avaimet elävän kulttuurin jatkuvuuteen. Vapaa ja kaupallinen eivät sulje toisiaan pois. Teosten uudelleenkäyttö/remiksaus/muokkaaminen pitäisi sallia lainsäädännössä mahdollisimman laajasti. Yksityinen (epäkaupallinen) kopiointi on laillistettava.
VASTIKKEETON PERUSTULO: Tukijärjestelmän loukut on korjattava siirtymällä perustarpeet kattavaan perustuloon, joka kannustaisi suurempaan yritteliäisyyteen ehkäisisi syrjäytymistä, vähentäisi byrokratiaa ja jopa säästäisi valtion kuluissa. Noin 500 euron perustulo (ja päälle pieni harkinnanvarainen alueellisesti määräytyvä “asumistuki”) riittäisi elämiseen, mutta kannustaisi kuitenkin hakemaan lisätuloja työnteolla. Tukijärjestelmien yhtenäistäminen helpottaa kansalaisten elämää ja karsii byrokratian kulut minimiin. Samalla väliinputoajien asema paranee huimasti. Perustulo kohentaa erityisesti pienyrittäjien, luovan työn tekijöiden sekä opiskelijoiden sosiaaliturvaa.
VAPAUS: Yhteiskunta kontrolloi ja holhoaa kansalaisia aivan liiaksi. Oli sitten kyse päihdelainsäädännöstä tai nettisensuurista, yksilöiden vapauksia tulisi lisätä ja tarkastella vaikeitakin kysymyksiä tosiasioiden kautta ja avoimin mielin. Nettisensuuri ei toimi, vaan selkeästi yhteiskunnalle haitallinen materiaali (identiteettivarkaudet, törkeät kunnianloukkaukset, lapsipornografia) tulee poistaa sen sijaan että siihen pääsy estetään joiltakuilta järjestelmällä, joka ei ole lainkaan aukoton. Resurssit on käytettävä tekijöiden saattamiseksi vastuuseen. Huumeiden käytöstä (tai esim kannabiksen kotikasvatuksesta) ei tule rangaista, vaan päihdeongelmaiset tulee ohjata hoitoon.
TIETOYHTEISKUNTA: Tiedon vallankumous luo valtavia mahdollisuuksia. Tietojärjestelmien kehittämisessä on tehty valtavia virheitä, jotka tulisi korjata nopeasti, jotta voidaan säästää miljoonia. Valtion on tilattava avoimen koodin järjestelmiä ja avattava julkishallinnon tieto kansalaisille. Avoimet standardit ja vapaat ohjelmistot voivat olla Suomen todellinen kilpailuetu, ja tähän tulisi panostaa.
TASA-ARVO: Paljon on tehty, mutta emme ole perillä. Vanhustenhoito, vammaisten palvelut, varusmiespalvelus ja vähemmistöjen oikeudet ovat ensisijaisia osa-alueita. Kaikki kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä eivätkä saa tasapuolisia avaimia elämään. Oikeusvaltion tulee puuttua voimakkaasti ensimmäiseen ongelmaan, hyvinvointivaltion taas toiseen.
Voit tutkailla kaikkia lyhyitä kantojani eri asioihin täältä.
Mikäli jokin mielipide kaipaa lisäselvitystä, älä epäröi ottaa yhteyttä ja kysellä sähköpostin (etunimi.sukunimi@piraattipuolue.fi) tai vaikka facebookin tai twitterin kautta.
Harri Kivistöä voi äänestää ainoastaan Pirkanmaalla. Tämä vaalijärjestelmän epäkohta ei ole kovinkaan pian korjautumassa, joten autan asiaa ilmoittamalla jokaisesta vaalipiiristä ehdokkaan, jota voisin hyvällä omallatunnolla itse äänestää .
Piraattipuoluetta voi äänestäen tukea miltei joka vaalipiirissä, ja niissäkin vaalipiireissä, joissa piraatteja ei ole ehdolla, on ehdokkaita joita voin suositella. Pirkanmaa ei luonnollisesti ole listalla — täällä äänestät toki minua :).
Helsinki: Ville Hautakangas (171)
Ville on sisäistänyt hyvin tasa-arvon ja sosiaalinen oikeudenmukaisuuden merkityksen yhteiskunnassa. Tietoyhteiskunnallinen uskottavuus on hyvää bonusta. Nato-kriittisyydestä tärkeitä pisteitä. Järkeviä kannanottoja päihteisiin, maahanmuuttoon, vaikka mihin.
Olisi paljon loistavia vaihtoehtoja tässä vaalipiirissä jo ainoastaan Piraattipuolueen ehdokasrivistössä. Esimerkiksi varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti on mielestäni selkeästi poliittisesti pätevin piraatti, ja hänen panoksensa puolueen toimintaan onkin ollut korvaamaton.
Uusimaa: Pasi Palmulehto (168)
Paljon on hyviä, yksi ylitse kaiken. Puheenjohtaja on osoittanut kelpoisuutensa tekemällä yötä päivää konkreettista työtä kampanjan eteen. Pasin hermot ovat rautaa ja hän on erinomaisen hyvä kuuntelemaan ja ottamaan selvää. Poliittisista kannoista en löydä mitään moitittavaa.
Varsinais-Suomi: Tuomas Ruuhijärvi (16)
Nuori tietoyhteiskunta-aktiivi, joka on osoittanut pätevyytensä kirjoituksissaan; suoraselkäinen kaveri, joka menee mieluummin totaalikieltäytyjänä kiven sisään kuin toimii vakaumuksensa vastaisesti.
Satakunta: Raisa Ranta (33)
Satakunnassa ei ole ehdokkaita Piraattipuolueista, joten täytyi etsiä muista puolueista. Lopulta arpa (vaalikoneet) löysi vasemmistolaisen nuoren ennakkoluulottoman vaihtoehdon. Tämä vastaus erityisesti kolahti: “Varusmiespalveluksessa voidaan siirtyä kohti suurempaa vapaaehtoisuutta.
Asevelvollisuuden ongelmia ovat tällä hetkellä epätasa-arvo sekä
sukupuolten että ase- ja siviilipalveluksen välillä.” Parissa itselleni tärkeässä kysymyksessä ehdokkaan kannat ovat vähintäänkin varovaisia (päihdelainsäädäntö, tiedostonjakaminen), mutta piraattien puuttuessa tätä vaihtoehtoa voin tukea.
Häme: Juho Rutila (58)
Juhoa en voi sanoa tuntevani hyvin, mutta vaalikoneissa annetut vastaukset miellyttävät. Joistain asioista olen eri linjoilla, mutta piraattiagendan lisäksi pidän ehdokkaan myönteisistä kannoista maahanmuuttoon (maltillinen näkemys, “työvoiman vapaa liikkuvuus ok”), ylen budjettirahoitukseen sekä Euroopan unioniin.
Kymi: Tero Keinänen (2)
Varusmies ja aktiivinen piraattinuori, jonka poliittiset näkemykset suurelta osin allekirjoitan. Esimerkiksi sosiaalisessa vaalikoneessa ainoat eroavaisuudet olivat joko sävyeroja tai itselleni vähemmän tärkeitä kysymyksiä. Teron olennaisin vaaliteema on päätöksenteon saattaminen avoimeksi.
Etelä-Savo:Mika Letonsaari (92)
Pätevä ja aikaansaava kaveri. DI, yrittäjä. “[Piraattipuolueen] äänestäminen on paras vaihtoehto ohjata Suomen politiikkaa niin,
että se pysyy liberaalina eikä ajaudu konservatiiviseen etupiirien ja vastakkainasettelujen maailmankuvaan.”
Pohjois-Savo: Jari Niskanen (25)
Tästä vaalipiiristä oli hankala löytää sopiva ehdokas. Nyt tiedän miltä tuntuu niistä, jotka eivät äänestä. Piraattimielistä ehdokasta ei kyllä tahdo löytää sitten millään. Pitkällisen analyysin jälkeen päädyin vasemmiston ehdokkaaseen, joka sai tietoyhteiskunnan vaalikoneesta puhtaat pisteet vastustamalla nettisensuuria ja ylläpitäjien päätoimittajavastuuta. Hän oli aiemmin myös esimerkkinä ydinvoimamyönteisistä vasemmistoehdokkaista. Pisteet omilla aivoilla ajattelemisesta :) sekä lisäksi tästä ilmeisesti asiantuntevasta kommentista: “[N]ykyinen tekijänoikeuslaki on tehty
puhtaasti teollisuuden ehdoilla kuluttajan oikeudet unohtaen.”
Pohjois-Karjala: Pekka Mustonen (40)
Tässä vaalipiirissä on ehdolla ainoastaan kaksi piraattia, joista valitsin Pekka Mustosen: hän on opettaja ja perheenisä, joka suhtautuu lainsäädäntöön pragmaattisesti ja analyyttisesti, mitä arvostan. Talouspoliittiset kannat ovat maltillisesti vasemmistolaiset, Natoon ehdokas suhteutuu ilahduttavan kielteisesti. Muutama kriittinen poliittinen kanta oli selkeästi ristiriidassa omien näkemysteni kanssa, mutta politiikka on kompromisseja.
Vaasa: Olli Kopakkala (5)
Nuori opiskelija ja “sarjayrittäjä”, jolla on varteenotettavia ajatuksia perustulosta ja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta. Pidän ehdokkaan myönteisestä, mutta maltillisesta suhtautumisesta työperäiseen maahanmuuttoon sekä ennakkoluulottomasta suhtautumisesta päihdepolitiikkaan ja tekijänoikeuslainsäädäntöön.
Keski-Suomi: Aino Partonen (22)
Nuori, nuorekas, edistyksellinen, kaikin puolien sympaattinen ehdokas, joka on tullut minulle monessa vaalikoneessa ykkösvaihtoehdoksi. Pitkäaikainen ahkera puolueaktiivi, jolla on mukavan vihervasemmistolaiset näkemykset, muttei lainkaan ideologista sokeutta vaan rohkeutta katsoa roimasti tulevaisuuteen.
Keski-Suomessa on vielä pari muutakin ehdokasta, joiden poliittisen kannat eivät kovasti eroa omistani. Oikein mukavan oloinen ja aktiivinen vaalipiiri siis.
Oulu: Jere Hakkarainen 125
Avarakatseinen nuorisotyönohjaaja, jota huolestuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen ja tietoyhteiskunnan ongelmat. “Eläkeikää nostetaan ja opintotuki laahaa edelleen jossain 90-luvulla.
Koko yhteiskunta on suuntautumassa kohti tasaveroa, joka ottaa pois jo
ennestään kaikkein vähäosaisimmilta.”
Lappi: Markus Korjonen (48)
Täältäkään ei löydy varsinaista piraattiehdokasta, mutta Markus Korjonen on varmaankin sellaista lähimpänä. Kemin kaupunginvaltuutettu ja Lapin vasemmistonuorten pj on varsin varteenotettava kandidaatti. Kannat vaikuttavat varsin piraattimielisiltä (vastustaa hyvitysmaksuja, kannattaa tiedostonjakamisen laillistamista sekä sananvapauden laajentamista jne.) Tämä kaveri saa myös omien vastausteni perusteella varsin kovat pisteet sosiaalisesta vaalikoneesta.
Hyviä vaihtoehtoja löytyy joka puolelta kunhan jaksaa etsiä. Äänestäkää ihmeessä siis, vaikka jo ennakkoon!
Vaalipaneeli: Tietoyhteiskunta ja tekijänoikeudet 23.2. Tampereella
Keski-Tampereen Vasemmisto ja Pirkanmaan Piraatit järjestävät yhteistyössä vaalipaneelin teemasta Tietoyhteiskunta ja tekijänoikeudet.
Aika: 23.2.2011 klo 19:00—22:00
Paikka: Ravintola Telakan yläkerta. Tullikamarin aukio 3, Tampere.
Facebook event
Panelisteina eduskuntavaaliehdokkaat
Vihreät: Olli-Poika Parviainen
Vasemmisto: Jarmo Puskala, Severi Helle (sitoutumaton)
Piraattipuolue: Harri Kivistö, Mika Isomaa.
Runoilija/muusikko Juha Rautio esittää väliajalla omia kappaleitaan. Tilaisuuden juontaa Keski-Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja Seppo Säämäki
Luvassa on tiukkaa vääntöä sekä verbaalia moukarointia.
Toki uskallan olettaa, että panelistit ymmärtävät tietoyhteiskunnan realiteetteja varsin hyvin, mutta aihe ei ole helppo ja varmasti erimielisyyttäkin löytyy, kunhan haetaan riittävän teräviä näkökohtia. Omat mielipiteeni ovat paikoin hyvinkin radikaaleja, joten on varaa nostaa vaihdetta parikin kertaa mikäli keskustelu uhkaa tylsistyä.
Kenties yleisöstä löytyy antipiraatteja piristämään iltaa entisestään. En missaisi tätä!
Perustulo on kaikin puolin loistava idea ja se tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Suuret rakenteelliset muutokset ovat toki hyvin haastavia, ja siksi päättäjiksi tulisi valita mahdollisimman paljon sellaisia, jotka pitävät perustuloa toivottavana ja siksi kykenevät luomaan järkeviä käytännön ratkaisuja.
Aivan ilmeisin hyöty on byrokratian keventäminen. Rahaa säästyy eikä ihmisten enää tarvitse samalla tavalla hukata aikaa ja vaivaa papereiden täyttämiseen ja luukuilla juoksemiseen. Toimeentulotuenhan oli alun perin tarkoitus olla vihoviimeinen vaihtoehto, johon harvan tarvitsisi turvautua. Toisin kävi.
Kenties parasta perustulon ideassa on se, että se ei ole lainkaan sidoksissa oikeistoon tai vasemmistoon. Toki modernit ajatukset lähtivät markkinaliberaaleilta, mutta sittemmin vasemmisto on ottanut perustulon myös asialistalleen, ja vihreiden perustuloideaa tuntuvat kannattavan puolueessa molemmat “siivet”. Perustulo on selkeästi myös Keskustan tavoiteohjelmassa. Kokoomuksessa perustulosta keskusteltiin vilkkaasti käsittääkseni pari vuosikymmentä sitten, mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa. Muilta eduskuntapuolueilta en muista perustuloa puoltavia kannanottoja.
Kaksi kolmannesta Piraattipuolueen ehdokkaista kannattaa perustuloa. Tässä on tärkeä muistaa, että ehdokkaiden näkemykset siitä, millainen perustulomalli on paras, vaihtelevat paljon. Kuitenkin kaikki ovat sitä mieltä että jonkinlainen perustulomalli on selkeästi parempi kuin nykyjärjestelmä. Itse katsoisin että keskinkertainenkin perustulomalli (enkä usko että kovin kehnoja vaihtoehtoja eri puolueet esittävät) on parempi kuin nykyinen järjestelmä.
Vihreiden perustulomalli on ainoa, josta voidaan keskustella konkreettisella tasolla, mutta se ei tarkoita sitä, että kyseinen malli on optimaalinen. Olennaista olisi saada riittävä konsensus vastikkeettomasta perustulosta, jotta eri malleista voisi käydä poliittisesti realistista keskustelua. Uskon, että perustulo on jo kulman takana, mutta siihen vaaditaan useamman puolueen aktiivista yhteistyötä.
Itse en lähde siitä, että perustulon pitäisi välttämättä olla yhtä suuri tai suurempi kuin mitä nykyinen “perusturva” on, jotta sitä voisi kannattaa. Tärkeää on, että joitain erityisiä tarveharkintaisia tukia jätettäisiin järjestelmään — nämä toki koskisivat hyvin harvoja — mutta muuten järjestelmän pitäisi olla kannustava. Perustulon tulisi kattaa vain se kaikkein oleellisin, jotta se kannustaisi hankkimaan lisätuloja.
Kun perustulo on varma, eikä sitä voi mikään vähentää, pienetkin lisätulot näyttävät heti houkuttelevammilta. Perustulo tosiaankin edistää työn jakamista vaarantamatta kuitenkaan työläisten toimeentuloa, mikä on ehdottomasti toivottavaa kehitystä.
Tulevaisuus suorastaan vaatii perustuloa. Työn kankeat kategoriat tulevat poistumaan ja ihmiset vapautuvat tekemään hyödyllisiä asioita. Tiedostonjakamisen vapauttamista on helpompi perustella kun pohjalla on perustulo, jonka ansioista vapaa tiedonkulku ei enää hulluimmissakaan teorioissa voi viedä tekijöiden toimeentuloa.
Yhteiskunnallisen kontrollin vähentäminen on Piraattipuolueen agendan ytimessä. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi perustulo on minun vaaliteemoissani ensimmäisenä.
Lisätietoa:
Perustulon etuja Tuomas Ruuhijärven blogissa.
Perustulo vasemmistolaisesta näkökulmasta.
Erään kokoomuksen ehdokkaan puoltava näkemys.
Piraattipuolue osallistuu vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Olen ehdolla Pirkanmaan vaalipiirissä. Kampanjasivu facebookissa.
Huhut mediateollisuuden kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Julkaistun musiikin ja elokuvien määrän kasvu ei näytä taittuvan, elokuvateatterien katsojamäärät ovat nousussa ja artisteille jää keskimäärin enemmän käteen kuin aiemmin.
Vaara vaanii kuitenkin oven takana. Entä jos perinteisen mediateollisuuden talous ei olekaan tukevalla pohjalla? Mitä tapahtuu jos hurjimmat kauhukuvat kulttuurin kuolemasta toteutuvatkin vastoin kaikki odotuksia?
Tekijänoikeuspidennyksiä sekä voimakkaita piratismin kitkemiseen tähtääviä (mutta yleensä hampaattomia, kalliita ja aina kaikille haitallisia) lakiesityksiä perustellaan sillä, että laadukasta viihde- (tai külttüüri-) tuotantoa ei voida ylläpitää, mikäli vanhoja oikeuksia ei voida pidentää vielä kymmeniä vuosia ja mikäli vapaata tiedostonjakamista ei saada jyrkästi leikattua.
Pelätään, ettei suuria investointeja enää tehdä – että esimerkiksi elokuvissa suurproduktioita ei kohta juuri nähdä. Suomen musiikkialalta kuuluu, että yhä vähemmän ollaan valmiita sijoittamaan äänitykseen, miksaamiseen, masterointiin, minkä vuoksi äänenlaadussa ei enää tapahdu mitään mielenkiintoista – kaikki popmusiikki on pian sitä samaa ‘riittävän hyvää’ peruslaatua.
Oletetaan hetki, että yleinen suunta on tämä. Oletetaan, että muutaman vuoden päästä suurimmat elokuvatuotannot ovat ehkä parin miljoonan euron luokkaa ja kalleimmat albumit tehdään parilla kymmenellä tuhannella eurolla. Tämä olisi ihan suotavaa.
En tahdo uskoa miljoonien eurojen näyttelijänpalkkioiden olevan välttämättömyyksiä elokuvan laadulle. Se, että Keanu Reeves sai 97 miljoonaa dollaria Matrix-elokuvasta, tuskin teki elokuvasta sen parempaa, kuin mikäli päänäyttelijä olisi saanut vähemmän – vaikka, sanotaan 40.000 euroa.
Avatar oli hieno kokemus. Myönnetään, tällaisten visuaalisten maailmojen luomiseksi tarvitaan hurjasti rahaa. Varmasti tulevaisuudessa teknologian kehittyessä tarvitaan paljon vähemmän, kun tietokoneohjelmat hallitsevat yhä enemmän graafista puolta.
Innovaatiota koneet eivät kykene tuottamaan, eivät käsikirjoituksia, näyttelijänsuorituksia (tulkintoja), elokuvasävelmiä – mutta toisaalta hyvään luovaan työhön ei itsessään tarvita valtavia summia rahaa, vaan ainoastaan mukava toimeentulo (ei aina kyllä sitäkään), vapautta, lahjoja sekä virikkeitä. Toteutus maksaakin jo enemmän.
Mitä tulee musiikkiin, on toki ikävää, mikäli kaikkein parhaille studioammattilaisille ei pian löydy osaamista vastaavia töitä. En kuitenkaan ole kuullut tämän vielä olevan maailmanluokan ongelma. Itse toki nautin hyvästä lo-fi:stä, mutta vaaditaan siihenkin osaamista :).
Tulen myöhemmin kirjoittamaan enemmän amatööreistä, näistä kulttuurin suurimmista sankareista, mutta tämän kirjoituksen lopuksi riittänee yleinen huomautus: harrastelijat tekevät yhä enemmän ja yhä parempaa. Vapaa-aikaa on enemmän, ja vaikka suurin osa innokkaista saakin aikaan pelkkää sekundaa, joukosta löytyy aina vain kirkkaampia helmiä.
Vapaa kulttuuri mahdollistaa sen, että osaajien ei tarvitse löytää toisiaan enää kaupallisessa mielessä. Kun teosta saa vapaasti levittää ja muokata eteenpäin, jostain voi helposti löytyä se harrastelija, joka parantaa sitä. Elokuviin liittyen hyvänä esimerkkinä harrastelijasivusto, jossa leffoja leikataan (ja joskus editoidaan) uudestaan.
Kulttuurimme ei ole vielä sopeutunut tähän paradigman muutokseen, näemme vasta alkua. Tällä hetkellä oletuksena mikään ei ole vapaata, ja kaikkeen on kysyttävä lupa. Esimerkiksi vaikka ilmoitan sävellyksiäni voitavan käyttää epäkaupallisesti, minulta silti kysellään, voidaanko muokata, soittaa, tulkita jne. Tässä on toki mukana yleistä tietämättömyyttä, mutta kyllä yli olisi jo päästävä tästä youtubenkin edustamasta asenteesta: älä käytä muiden ihmisten kamaa.
Muiden ihmisten kamaa on ehdottomasti käytettävä – siten kulttuuri on aina ennenkin pelastunut.
