Skip to content

620

2015 huhtikuu 20
by Harri Kivistö

Vaalit on käyty. Vasemmisto hävisi. Porvarillinen agraaripopulismi voitti. Ilokseni myös kokoomus otti osumaa. Hallitusneuvotteluista saattaa tulla vieläkin kinkkisemmät kuin viime kerralla, vaikkei suuria koko kansan huulilla olevia vaikeita kysymyksiä tällä kertaa taidakaan olla.

Piraattien kannatus koheni kaikissa vaalipiireissä. Ensimmäistä kertaa aivan kaikissa vaalipiireissä oli ehdokkaita, eikä missään pelkästään yhtä tai kahta, vaan kaikkialla oli ehdokasryhmiä, jotka kampanjoivat aktiivisesti resurssiensa puitteissa. Suunta on perustamisesta lähtien ollut johdonmukaisesti ja kaikin puolin nouseva.

Toivo oli suuri nousta tällä kertaa eduskuntaan, mutta vaikka teimme kaikkemme ja saimme selkeää kannatuksennousua, se ei missään vaalipiirissä vielä riittänyt yhteen paikkaan. Siinä mielessä tulos oli toki pettymys, varsinkin kun eduskunnassa meidän tarjoamamme poliittinen vaihtoehto ei ole lainkaan edustettuna.

Pitkäjänteisellä työllä ja kärsivällisyydellä saadaan kestäviä tuloksia ja aitoa muutosta. Nopeat kannatuksennousut ovat toki innostavia mutta niitä on politiikassa usein seurannut yhtä nopea syöksy sekä vahvoja sisäisiä ristiriitaisuuksia. On parempi rakentaa menestys vahvalle perustalle rehellisellä ja määrätietoisella politiikalla kuin etsiä oikoreittejä huipulle. Uskon että aikamme vielä koittaa.

Oma tulokseni oli todella mahtava. 620 ääntä. Äänimääräni kasvoi 72% ja nousin Piraattien listalla Pirkanmaalla selkeäksi äänikuninkaaksi. Mitä tulee eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ja yhteislistojen ehdokkaisiin, keräsin ääniä toisiksi eniten. Jäin toiseksi vain Pirkanmaan sitoutumattomien ehdokkaalle ja kokoomuksen kaupunginvaltuutetulle Yrjö Schafeitelille.

Olen hyvin tyytyväinen Pirkanmaan kampanjaan. Kesti jonkin aikaa saada vaalityö kunnolla alkuun, mutta sen jälkeen kone kävi tehokkaasti. Vaalijulisteet toimitettiin jokaiseen paikkaan, materiaalia jaettiin ympäri tamperetta, vaalimökki oli hyvin varustettua ja auki miltei kaikkina päivinä aamusta iltaan. Viimeisestä muuten kiitos kuuluu täysin Teemu Lindroosille. Myös muut uudet ehdokkaat paiskivat töitä siinä missä vanhatkin ja uurastus palkittiin. Esimerkiksi Juha Ristimäki kiipesi suoraan kolmanneksi piraattien listalla.

Erityinen kiitos kuuluu kaikille äänestäjilleni ja tukijoilleni! Tuki on ollut tarpeen ja mahdollistanut näinkin vahvan kampanjan, jolla nyt saatiin vakuuttava henkilökohtainen äänimäärä sekä edesautettiin puolueen kannatuksen kasvua. Varsinkin Tampereella vahva nousu povaa valoisaa tulevaisuutta. Kunnallisvaaleissa tällä kannatuksella mennään kevyesti valtuustoon.

Unohtakaa nyt ne leikkaukset

2015 huhtikuu 16
Kommentit pois päältä artikkelissa Unohtakaa nyt ne leikkaukset
by Harri Kivistö

18345-apple-tree-1920x1080-photography-wallpaperOleellisena osana pensaiden ja puiden hoitoon kuuluu ajoittainen leikkaaminen ja harventaminen. Suuret ja liian lukuisat oksat voivat viedä kasvilta liikaa voimavaroja ja vähentää siten hedelmäsatoa. Harventamisella mahdollistetaan se, että kaikki oksat saavat riittävästi valoa ja ilmaa.

Oikeistopuolueet katsovat Suomen julkisen sektorin paisuneen monilta osin ylisuureksi ja imevän liikaa valtion varoja. Heidän mielestään lääke Suomen talouteen olisi leikata rajusti eri puolilta oksastoa, jottei verotus ehkäisisi uusien versojen (yritysten) kasvua ja vähentäisi vanhojen tuottoa.

Vasemmistopuolueet katsovat, että suuret leikkaukset olisivat liian kivuliaita ja lisäisivät vääjäämättä vähäosaisten ahdinkoa. Puu ei käsittääkseni koe kipua, mutta yhteiskunnan oksien leikkaaminen kyllä sattuu niihin, jotka tarvitsevat näitä julkisia palveluita.

Kaikilla vertauksilla on rajansa, eikä tätä välttämättä kannata tämän pidemmälle viedä. Pidän julkista keskustelua aiheesta pahasti vääristyneenä, mutta olen kyllä samaa mieltä sen hyvin voimakkaan yleisen mielipiteen kanssa, että monelta osin oksat ovat kasvaneet liian suuriksi.

Leikkaaminen ei kuitenkaan nyt ole oleellista. Itse asiassa leikkauspuheet vievät huomion tärkeistä kysymyksistä. Leikkauslistojen esittäminen voi toki olla poliittisesti vaikeaa, ja se vaatii tekemään arvovalintoja ja selkeitä linjauksia. Ne ovat kuitenkin varsin yhdentekeviä.

Tällä hetkellä kaikki eduskuntapuolueiden leikkauspuheet ovat joko toivotonta näpertelyä tai epätoivoista koheltamista.

Leikkauksia pidetään julkisessa keskustelussa usein säästöjen synonyyminä. Useinhan asia on täsmälleen päinvastoin: monesti leikkaukset eivät tuo säästöjä vaan lisäävät kustannuksia, kun järjestelmä ei toimi kunnolla ja virheitä joudutaan kalliisti paikkaamaan. Esimerkiksi koulutukseen kohdistuvat leikkaukset näkyvät kilpailukyvyn heikentymisenä ja sen kautta valtion tulojen hiipumisena.

Yhteiskuntamme on monin osin sairas ja tarvitsee kipeästi suuria rakennemuutoksia. Vaikka kuinka leikkaamme julkisista palveluista, merkittäviä säästöjä ei tule, koska uusia työpaikkoja ei synny eikä työn tekeminen lisäänny niin kauan, kun sosiaalitukijärjestelmä ei kannusta työn tekemiseen ja monenlaiset säännöt estävät uusien yritysten synnyn uusille aloille.

Perustulosta on jo vuosia puhuttu ratkaisuna kannustinloukkuihin ja vastauksena toimeentulotukijärjestelmän paisumiseen yli äyräiden. Näissä vaaleissa kaikista ehdokkaista kaksi kolmesta kannattaa perustuloon siirtymistä. Tietenkin on erimielisyyttä siitä, millainen malli olisi optimaalinen, mutta kuka tahansa pitempään sosiaaliturvan varassa elänyt, varsinkin toimeentulotukea saanut, myöntää perusteellisen uudistuksen olevan tarpeellinen. Ei tarvitse kokea itse tukiviidakon kafkamaisuutta, vaan vakuuttumiseen varmasti riittää tutustuminen nykyisen järjestelmän kustannuksiin ja sen aukkoihin, joiden tukkiminen on loputon projekti: yksi ikuinen ympyrä.

Byrokratian vähentämisestä puhuttaessa puhutaan usein täysin eri asioista. Sääntöjen ja sääntelyn järkevöittämisen lisäksi se saattaa tarkoittaa esimerkiksi opettajien ja sosiaalityöntekijöiden irtisanomisia. Kun määrärahoja leikataan, se ei ole automaattisesti se johto- tai väliporras, joka kevenee, vaan turhan usein suorittavan työn tekijöitä irtisanotaan ensimmäiseksi. Piraattipuolue ei kannata tällaista julkisen sektorin rampauttamista.

Kun minä puhun byrokratian vähentämisestä, tarkoitan nimenomaan sitä, että poistamme monenlaisia sääntöjä ja määräyksiä, joille ei ole erityisen voimakkaita perusteita ja jotka rajoittavat yksilönvapauksia tai vaikeuttavat yritysten toimintaedellytyksiä kohtuuttomasti. Paperisotaa käyvien virkailijoiden vähentäminen väliportaasta on mahdollinen seuraus näistä toimenpiteistä, ei itse tarkoitus. Minun puolestani saavat jäädä duuniin ja pelata siellä vaikka pingistä tai katsoa vanhoja puolalaisia animaatioelokuvia, jos se siitä on kiinni. Tärkeintä on vähentää sellaista sääntelyä, joka on hyvistä tarkoitusperistä huolimatta vahingollista yritystoiminnalle tai rajoittaa yksilönvapauksia.

Tietenkään työntekijöitä ei voi vähentää joltain sektorilta ja odottaa jäljelle jäävien hoitavan samat velvollisuudet yhtä hyvin kuin ennenkin. Ensin karsitaan tehtäviä, sitten näemme kuinka paljon voidaan vähentää, jos voidaan.

Poistetaan rikoslaista kokonaan erinäisiä uhrittomia rikoksia, ja yllättäen poliisin voimavarat riittävät valtavan paljon paremmin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Tunnetuimpia tällaisia ovat esimerkiksi tiedostonjakaminen, mietojen huumeiden käyttö ja hallussapito ja nk. jumalanpilkka. Kun perustulo otetaan käyttöön, on mahdollista vähentää sosiaalityöntekijöitä, mutta toisaalta näillä olisi myös enemmän aikaa auttaa niitä, joilla on aitoja sosiaalisia ongelmia sekä ohjata syrjäytyneitä parempaan elämänhallintaan.

Mitä tulee haitalliseen tai turhaan sääntelyyn, esimerkkejä on kasapäin. Totta kai jokaisesta voidaan erikseen vääntää ja jokaiselle säännölle ja kiellolle löytyy kannattajansa, niille kaikkein pähkähulluimmillekin. Tärkeää on yleinen asenne. Piraattipuolue korostaa kaikessa yksilönvapauksia. Haluamme vapauttaa aukioloajat, purkaa monopolit ja helpottaa pienyrittämistä monin eri tavoin. Itse asiassa juuri pienille yrityksille sääntely on erityisen raskasta.

Rakennemuutokset ovat hankalia, koska vanhat puolueet ovat jääneet kiinni vanhoihin tapoihin ja ajatusmalleihin. Siksi tarvitaan uusia tuulia politiikkaan. Varsinkin nuoret äänestäjät tajuavat tämän. Juuri pidetyissä nuorisovaaleissa Piraattipuolue saikin jopa seitsemän paikkaa eduskuntaan. Olin ilokseni myös näissä varjovaaleissa läpipäässeiden joukossa Pirkanmaalla. Seitsemän edustajan mandaatilla ei kenties vielä maailmaa käännettäisi ylösalaisin, mutta se olisi todella vahva muutoksen alku. Potentiaalisia yhteistyökumppaneita joillekin näille elintärkeille muutoksille nimittäin jo nykyisten eduskuntapuolueiden joukossa on.

 

Olen ehdolla eduskuntaan Piraattipuolueen listalla Pirkanmaan vaalipiirissä.
Vaalisivuni
FB, Twitter, Google+

Surun päivä: eduskunta leikkasi juuri opintotuesta

2015 maaliskuu 10
Kommentit pois päältä artikkelissa Surun päivä: eduskunta leikkasi juuri opintotuesta
by Harri Kivistö

karhuMoni ehdokas on antanut auliisti opiskelijajärjestöjen lanseeraaman koulutuslupauksen. Keskeisinä teeseinä koulutuslupauksessa on, ettei koulutuksesta leikata eikä opintotukea heikennetä, ja että opinnot säilyvät maksuttomina. Nämä lupaukset ovat lämmittäneet monen nykyisen ja tulevan opiskelijan mieltä sekä niiden jotka uskovat korkean koulutustason olevan maamme keskeisiä vahvuusalueita.

Tänään väistyvä eduskunta läimäytti näitä toiveita poskelle avokämmenellä ja päätti leikata opintotuet kokonaan toista tutkintoa opiskelevilta. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli on tarvetta kouluttautua uudestaan eri alalle tai eri pätevyyteen, valtio ei tarjoa kuukauttakaan opintotukea riippumatta siitä onko opitotukikuukausia aiemmin käytetty lainkaan.

Äänestystuloksessa hallituspuolueet (kok, sdp, rkp, kd) äänestivät yksimielisesti puolesta, oppositio (kesk, ps, vas, vihr, vr, m11) taas yksimielisesti vastaan.

Omasta mielestäni tämä on kehno leikkauskohde, koska säästöjä ei kerry merkittävästi, mutta kuitenkin työmarkkinoiden dynaamisuus kärsii ja koulutustaso heikkenee.

Moni leikkausten puolesta äänestänyt kansanedustaja on antanut jo oman koulutuslupauksena. Täydellistä listaa lupauksen tehneistä en löytänyt, joten oma listani on puutteellinen, mutta löysin ainakin kokoomuksen Timo Heinosen sekä Petteri Orpon.

Teknisesti toki vaalilupaukset koskevat luonnollisesti seuraavaa vaalikautta, mutta minusta ei ole lainkaan kohtuutonta sanoa, että äänestäjiä vähintäänkin johdetaan näillä lupauksilla harhaan. Tietenkään ei ole tarvetta leikata koulutuksesta ensi vaalikaudella, mikäli keretään ennen edellisen vaalikauden päättymistä viimeisillä voimilla leikata jo tuntuvasti.

Omassa vaaliohjelmassani tiede ja sivistys ovat tärkeässä osassa Suomen talouden ja kilpailukyvyn kohentamiseksi. Uudelleenkouluttautumista tulee helpottaa eikä torpedoida tällä tavoin.

Eduskunta ei tahdo vapaata kielivalintaa

2015 maaliskuu 6
Kommentit pois päältä artikkelissa Eduskunta ei tahdo vapaata kielivalintaa
by Harri Kivistö

Eduskunta sanoi tänään kovalla äänellä EI valinnaiselle ruotsin opetukselle. Muutosta vastustivat seuraavat puolueet: Kokoomus, SDP, Vasemmisto, Vihreät, KD, Keskusta ja RKP.  Persut sekä indie-eduskuntaryhmät kannattivat aloitetta. Piraattipuolue kannattaa samoin vapaata kielivalintaa osana voimakasta kansainvälistymistä ja koulutuksen uudistamista nykyaikaan.

Läpi meni sen sijaan kokoomuslaisen esittämä ponsi, joka velvoittaa tutkimaan onko mahdollisuuksia/halukkuutta kokeilla alueellisesti joko valinnaisuutta tai esimerkiksi pakkovenäjää. Itse olisin äänestänyt pontta vastaan, koska se on parhaimmillaan mitäänsanomaton ja pahimmillaan vie koulutusta täysin väärään suuntaan (pakkovenäjä tai alueelliset perusteelliset erot opetuksessa).

Maanantaina Tampereella Aamulehden vaalipaneelissa kaikkien puolueiden edustajat kannattivat valinnaista Ruotsia yksimielisesti.  Onkin aika kummallista miten eduskunnan näkemys on kovassa ristiriidassa sen viestin kanssa, mikä vaaleissa annetaan. Toki Tampere nyt ei ole erityisen suomenruotsalainen kaupunki, ja ehkä panelistit vain sattumalta olivat tässä asiassa samoilla linjoilla, mutta samanlaista jakautumista olen huomannut muuallakin. Aiempien vaalien vaalikoneissa parhaimmillaan jopa puolet ehdokkaista on kannattanut vapaata kielivalintaa.

Oma kantani on puolueeni linjan mukainen. Vastaan aina, että Suomi on monikielinen maa. Maahanmuuton kautta kulttuurimme monipuolistuu ja samalla myös erilaiset vieraat kielet tulevat näkyvämmiksi ja merkittävämmiksi. Minusta tämä on aivan hyvä asia: jopa voimavara jos se otettaisiin vakavasti eikä jääräpäisesti pidettäisi kiinni historiallisista jäänteistä. Toisen kotimaisen kielen pakollinen opetus on tosin vasta alle 50-vuotias, mitä ei kenties uskoisi siitä hartaudesta, jolla tätä perinnettä halutaan eduskunnassa kunnioittaa.

Historialliset argumentit ovat minusta tässä täysin toisarvoisia. Samoin puolustuspolitiikkaa ja ulkopolitiikkaa on minusta varsin kummallista sekoittaa tähän asiaan. Kyse on koulutuksesta ja sivistyksestä. Valinnaiset kielet palvelisivat paremmin oppilaiden yksilöllisiä taipumuksia ja tarpeita ja parantaisivat siten Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Minusta monikielisyyden tukeminen on myös luonnollinen osa Suomen EU-jäsenyyttä.

Näissä vaaleissa, kuten kaikissa aiemmissakin, jokaisesta puolueesta löytyy ne pari token-ehdokasta, jotka kannattavat valinnaista ruotsin opetusta. Äänestäkää siis ensiksi puoluetta, hyvät ystävät, ja vasta sitten ihmistä.

Vaalit tulevat ja kaikki haluavat yhtäkkiä laihduttaa

2015 helmikuu 19
by Harri Kivistö

En puhu nyt ylipainoisista puoluejohtajista tai kansanedustajista. Puhun ylisuuresta byrokratiasta, tai keskiportaasta, tai sääntelystä, tai hallinnosta, ja niin tuntuvat  tällä hetkellä puhuvan miltei kaikki vanhat puolueet. Joku on ilmeisesti kertonut että tätä kansalaiset näissä vaaleissa haluavat, joten nyt sitä annetaan ainakin verbaalisti kahden kuukauden ajan, kunnes vaalit ovat ohi.

Samat puolueet jotka vuodesta toiseen lisäävät erinäisiä määräyksiä, säädöksiä, kieltoja, holhoavia toimenpiteitä ja niin edelleen, ovatkin nyt sitä mieltä että sääntelyssä/byrokratiassa/holhoamisessa (riippuu puolueesta, mitä sanoja käytetään) on menty liian pitkälle. Passiivia käytetään jottei tarvitsisi kertoa kuka on vastuussa. Harva poliittinen taho on tässä asiassa näet viaton.

Vasemmistopuolueet eivät missään nimessä halua, että julkinen sektori pienenisi, joten siitä suunnasta ei niin paljon laihdutuspuheita kuulla. Sen sijaan yksittäiset ehdokkaat puhuvat yksittäisistä byrokratian ongelmista ja haluavat mennä niitä paikkailemaan. Hyvä että näitä nostetaan esiin, mutta ongelman ydin ei tällä tavoin löydy.

Porvarilliset puolueet haluavat kovastikin pienentää julkista sektoria. On totta, että niin kutsutun väliportaan koko on kasvanut todella suureksi, mutta oikein olisi ensin poistaa sieltä turhia tai jopa haitallisia tehtäviä, ja sitten vasta katsoa mistä voidaan sitten leikata. Toisinpäin tehdessä pakotetaan karsimaan palveluista ja toiminnan laadusta. Kun tällainen poliittinen retoriikka on kaiken lisäksi sumeaa, on vaikea tietää halutaanko milloinkin vähentää opettajia, sosiaalityöntekijöitä vaiko jotakin muuta.

Prosessien tehostaminen on maaginen konsepti, joka käyttöön otettaessa toimii päinvastaisesti. Halutaan että jokin osa prosessista toimii tehokkaammin, joten lisätään raportointia, asetetaan uusi taho valvomaan toimintaa, ja mahdollisesti vähennetään työn tekijöitä, jolloin tehtäviä ei enää hoideta kunnolla ja tehokkuus laskee. Saatetaan asettaa työryhmä tutkimaan tehokkaampia menetelmiä ja pahimmillaan tästä aiheutuu taas uusi pysyvä prosessi aiempien päälle.  Tämä surullinen kaava toistuu uudestaan ja uudestaan kuntatasolla.

Uudenvuoden jälkeen se suurin laihdutusinto tavallisesti sammahtaa noin kuukauden sisällä. Ei ole tapahtunut mitään asenteenmuutosta, vaan on ollut äkillinen innostus joka on luonnollisesti laantunut, koska se ei ole perustunut kuin hetken mielijohteeseen. Samoin käy byrokratian keventämisen suhteen. Kenties vielä alussa joitain yksittäisiä asioita tehdään. Puututaan niihin jäävuoren huippuihin, jotka ovat nousseet mediaan ja josta kansa on sosiaalisessa mediassa möykännyt. Sallitaan ”alkoholimainonta” tapahtuman nimessä tai rekan kyljessä tai sosiaalisen median sivujen statuksissa tai nimissä. Ehkä jopa saamme uuden rahankeräyslain, joka hieman helpottaa lupamenettelyä ja mahdollistaa erilaisia joukkorahoituksen muotoja. Sitten tämä into lopahtaa koska ei ole tapahtunut asenteenmuutosta.

Viime aikoina on tuotu esille useita esimerkkejä siitä, kuinka kansalaiset ovat eri puolilla vaatineet päättömiltä kuulostavia sääntelytoimenpiteitä tai kieltoja eri virastoilta. On paha sanoa, tuleeko se holhousvimma virkamiehistöstä vaiko kansasta, mutta ehkei sillä ole väliä. Kumpikin puoli ruokkii toistaan.

Piraatit eivät ole anarkisteja yhteiskuntafilosofisesta näkökulmasta, mutta tietynlainen anarkistinen ajattelutapa löytyy piraattien asennoitumisesta politiikkaan. Yhteiskunta tarvitsee sääntöjä ja suurelta osin olemme tyytyväisiä hyvinvointiyhteiskunnan perustaan, mutta sääntöjen ja säädösten tulisi palvella selkeää yhteiskunnallista hyötyä. Kansalaisia ei pidä suojella heiltä itseltään, sillä liika holhoaminen kääntyy itseään vastaan. Se passivoi ihmisiä ja monissa tapauksissa vähentää näiden vastuuntuntoa itsestä ja lähiympäristöstä. Vastuu sysätään valtiolle, jonka tulisi kieltää ihmisiä tekemästä huonoja päätöksiä

Byrokratian keventäminen, sääntelyn purkaminen, holhouksen hellittäminen, millä termeillä halummekaan asiasta puhua, ei tarkoita näpräämistä. Näprääminen on se ongelma. Piraattipuolueen ratkaisu on asenteenmuutos, jonka tuloksena lakeja aletaan säätää ja purkaa korostaen kansalaisten valinnanvapautta sekä vastuuta: ei laihdutuskuuria vaan elintapojen perusteellinen uudelleenarviointi.

 

Eurooppa on meidän

2014 maaliskuu 12
Kommentit pois päältä artikkelissa Eurooppa on meidän
by Harri Kivistö
Suomella on osansa Euroopan unionissa ja se pitää mennä valtaamaan! Lanka ehdokkaan kädessä on valokuitu ja se edustaa tehokkaampaa kommunikaatiota sekä parempaa tietoturvaa.

Suomella on osansa Euroopan unionissa ja se pitää mennä valtaamaan! Lanka ehdokkaan kädessä on valokuitu ja se edustaa tehokkaampaa kommunikaatiota sekä parempaa tietoturvaa.

Nyt ei ole aika pakittaa, päinvastoin. Vaikka Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vajaa kaksikymmentä vuotta sitten, kansakuntamme jököttää yhä pohjolan korvessa eikä täysin usko olevansa osa Eurooppaa.

Kyllä, me olemme osa Eurooppaa, mutta mikä tärkeämpää, meillä on osamme Euroopassa. Tätä osaa emme vielä ole ottaneet täysin haltuumme. Yhdentynyt Eurooppa tarjoaa uusia rikkauksia kuin neitseellinen, valloittamaton maanosa konsanaan. Kotiin ei siis kannata jäädä murjottamaan.

Matkalla on vaaroja, se on selvää. Olemme jo saaneet aimo kolhuja. Vaan lannistummeko me niin helposti? Vai jatkammeko me sisukkaasti kohti arvokasta päämäärää?

Kyllä! On aika ottaa askel Euroopan ytimeen. Eurooppa on meidän.

______________________________________________________________________

Piraattipuolue lähtee eurovaaleihin täydellä 20 ehdokkaan listalla. Teemoina ovat ainakin tekijänoikeusdirektiivin järkevöittäminen, yksityisyydensuojan ja tietoturvan palauttaminen Euroopan kansalaisille sekä Euroopan unionin päätöksenteon uudistaminen. Piraattipuolueet eri puolilla Eurooppaa kampanjoivat hyvin samankaltaisin tavoittein.

Henkilökohtaiset teemani löydät täältä.

Yksilönvapaudet ovat yhteisöiden vapauksia

2013 lokakuu 9
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksilönvapaudet ovat yhteisöiden vapauksia
by Harri Kivistö

Puhumme usein yksilönvapauksista, ainakin me jotka olemme vapauden asialla. Konsepti on äärimmäisen hyvä ja arvokas, mutta termi on harhaanjohtava.

Monille sana signaloi yksilökeskeistä maailmankuvaa, joka joskus ilmenee esimerkiksi libertaareina poliittisina mielipiteinä: koska yksilö on kaiken keskipiste, valtion määräävä ja rajoittava valta tulee mitätöidä, jottei mikään estä kallisarvoista yksilöä tekemästä mitä haluaa.

Postmodernissa kontekstissa koko yksilön, subjektin, käsite on kyseenalaistettu. Ydinfyysikko Schrödinger pohti, että paras tapa ymmärtää länsimaisen terveen järjen vastaisia kvanttifysiikan toteamuksia voisi olla palata esisokraattiseen filosofiaan, jossa pitkälti subjektin ja objektin välistä ehdotonta jaottelua ei ollut. Kun todellisuus lyö tervettä järkeä poskelle, kenties parasta onkin kääntää toinen poski ja kyseenalaistaa terveen järjen teesejä.

Kyllähän me kaikki jollain tasolla hyväksymme ja ymmärrämme, että ihminen on yhteisöllinen olio. Luonnollinen kieli on yhteisöllinen ilmiö, ne motivaatiot ja tavoitteet jotka ovat valinnanvapauden kannalta oleellisimmat kumpuavat yhteisöllisestä kokemuksesta.

Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että kun puhumme yksilönvapauksien konkreettisista hyödyistä ja ylipäänsä vaikutuksista, konteksti on pääasiallisesti sosiaalinen: ei ole kyse siitä mitä hyötyjä joillekin eteville yksilöille on vaan miten poliittiset vapaudet näkyvät yhteisöissä laajemmin. Demokraattisissa vapauksissa ei ole kyse jonkin tietyn puolueen edusta vaan siitä, että kaikkien näkökulmien ja ryhmien suvaitseminen päätöksentekoprosessissa legitimoi kansanvaltaisuuden ja hillitsee ääriryhmiä, joiden ajatukset ja tunteet saattavat poliittisten vapauksien puuttuessa purkautua väkivaltana. Sananvapaudessa kyse ei ole ainoastaan viestijästä vaan yleisöstä, jolla on oikeus faktoihin ja mielipiteisiin.

On muistettava että yksilönvapauksien idea on sekä minimoida valtion yksilöä (ja yhteisöjä) rajoittavia toimia että positiivisesti puolustaa näitä muiden tahojen ja ilmiöiden aiheuttamilta vapaudenrajoituksilta. Kun päihdekäyttö menee yli äyräidensä ja alkaa viedä yksilöltä kyvyn tehdä autonomisia ratkaisuja, yhteiskunnan tehtävä on auttaa tämä takaisin jaloilleen. Myös muut taloudelliset keskittymät ja yleisesti talousjärjestelmä voivat hyvinkin tehokkaasti orjuuttaa yksilöä.

Sosiologit ovat havainneet, että poliittisten vapauksien puute vähentää kansalaisten osallistumista vapaaehtoisiin järjestöihin. Yleisesti ottaen voisi todeta, että yksilönvapaudet ovat yhteisöllisyyden perusta: on oleellista kokea osallistuvansa vapaaehtoisesti ja kokea, että nimenomaan tekee itse autonomisen päätöksen osallistua. Tällöin sitoutuminen on merkittävästi voimakkaampaa.

Vapaus on toki vaarallista: toisinaan ihmiset tekevät todella huonoja valintoja ja joutuvat kärsimään niistä. Joskus huonot seuraukset leviävät laajemmalle. Tätä ei pidä sivuuttaa liian kevyesti, mutta toisaalta on myös arvokasta ja hyödyllistä, että kollektiivisesti ajatellen asiat voidaan oppia kokemuksen kautta. Suurten onnistumisten takana on usein lukuisia epäonnistumisia, siksi on hyvä antaa yhteisöiden ja yksilöiden kokeilla vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Joukkoistaminen on aikamme taikasana. Tokko wikipediaa tai monia muita avoimia projekteja olisi olemassa länsimaissa ilman vapaata yhteiskuntaa. Ideakin olisi järjetön. Miksi ihmiset tekisivät mitään ilmaiseksi vapaasta tahdostaan?!

Kun yhteiskunta ei ole vapaa, vapaat valinnat ovat niukka resurssi. Vapaassa yhteiskunnassa ne ovat mahdollisuuksien meri.

Bradley Manningille tuomio — synkkä päivä länsimaiselle oikeusvaltiolle

2013 heinäkuu 31
Kommentit pois päältä artikkelissa Bradley Manningille tuomio — synkkä päivä länsimaiselle oikeusvaltiolle
by Harri Kivistö

Kuten odotettua, tietovuotaja Bradley Manning todettiin syylliseksi. Tuomion pituus selviää tänään, todennäköisesti kymmeniä vuosia, mahdollisesti jopa 130 vuotta. Odotettua mutta silti hyvin surullista.Amerikkalainen sankari – Bradley Manning

Ainoa syyte, josta olisi teoriassa voitu tuomita kuolemantuomio, kaatui, mikä on saanut amerikkalaisen median esittämään tuomio lähtökohtaisesti positiivisessa valossa. Suomalainen media lähti samalla nuotilla, mutta onneksi retoriikka muutti suuntaa neutraalimmaksi.

Siinä ei ole nimittäin juuri mitään riemuittavaa, että kaikkein räikein ja kuvottavin syytekohta kaatui oikeudessa, kun joka tapauksessa tuomio tulee olemaan äärimmäisen kova. Ei, tämä tuomio on äärimmäisen surullinen, kuten koko oikeusprosessi.

Tarkoitus on tietenkin pelotella kaikkia niitä, jotka harkitsevat arkaluonteisten tietojen paljastamista.

Bradley Manning paljasti Wikileaksin kautta äärimmäisen tärkeitä Irakin sotaan ja terrorisminvastaiseen sotaan liittyviä tietoja. Ne sisälsivät todisteita sotarikoksista sekä hallinnon valheista. Tietovuodot saivat monet amerikkalaiset kyseenalaistamaan hallituksen virallisen propagandan sekä sotatoimet kokonaisuudessaan aivan uudella tavalla.

Manning teki mitä näki välttämättömäksi kun valtio selkeästi valehteli ja salasi sotarikoksia. Teon taustalla ei ollut minkäänlaista omaa etua. Pidän häntä sankarina, mutta silti jokaisen kansalaisen tulisi olla valmis toimimaan samalla tavalla.

Yhdysvaltain hallinto väittää hanakasti, että tietovuodot ovat vaarantaneet sotajoukkoja ja tiedustelupalvelun turvallisuutta. He eivät ole kuitenkaan onnistuneet esittämään minkäänlaista edes suuntaa antavaa perustelua väitteelleen. Tämä perustelu sotarikosten salaamiselle kuulostaa muutenkin täysin pöyristyttävältä.

Kansallinen turvallisuuden ylläpitäminen on toki tärkeää. Kansainvälistä terrorismia vastaan tulee taistella. Minusta on kuitenkin selvää, että elämme maailmassa, jossa tyrannian uhka on terrorismin uhkaa voimakkaampi ja todellisempi. Erittäin vakavaa on, että nämä kaksi uhkaa toimivat käsi kädessä.

Manningia pidettiin vankeudessa ennen tuomiota yhteensä 1161 päivää. Tästä ajasta hän vietti yhdeksän kuukauden ajan eristyssellissä sellaisissa olosuhteissa, joita asiantuntijat ovat hyvästä syystä kutsuneet kidutukseksi. Minusta ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että Bradley Manningia kidutettiin aktiivisesti ja tarkoituksellisesti noiden yhdeksän kuukauden aikana.

Kaikki tämä on tehty, jotta välitettäisiin kaikille selkeä viesti: meille ei ryppyillä. Mafia toimittaisi viestin kenties hieman toisin.

Toivon että pelottelu ei toimi, vaan että tapahtuu jotain päinvastaista. Toivon että tämän tapauksen räikeä epäoikeudenmukaisuus ja kafkamaisuus innoittaa kansalaisia taistelemaan valppaammin hallitustensa rikoksia vastaan ja paljastamaan niitä aina kun mahdollista.

Tarvitsemme YK-tason yhteistoimintaa tietovuotajien suojelemiseksi, jotta yhtä valpasta valtiota ei voitaisi painostaa mielivaltaisesti. Askeleina tähän on kehittää kansallista lainsäädäntöä, esimerkiksi ’Lex Snowden’ olisi hyvä alku, sekä työskennellä EU-tasolla samojen periaatteiden puolesta. Vahvemmat kansalaisoikeudet ovat sellainen ideaali, jonka eteen soisi Unionin tekevän voimakasta yhteistyötä.

 

Universal Musicin raivostuttavat sopimusehdot vs. lasten oikeudet

2013 toukokuu 18
Kommentit pois päältä artikkelissa Universal Musicin raivostuttavat sopimusehdot vs. lasten oikeudet
by Harri Kivistö

Nuortenkirjassa Musta veljeskunta (Die schwarzen Brüder 1941) kerrotaan n. 1850-luvulla elävästä köyhän italialaisperheen pojasta, joka perheen ahdingon vuoksi myydään kaupunkiin lapsinuohoojaksi. Kirjassa kuvataan nuohoojien sietämätöntä arkea ja toisaalta yleisesti köyhyyttä.

Nykylukijaa saattaa päällimmäiseksi järkyttää ajatus oman lapsen myymisestä orjaksi, mutta historiallisesti tämä ei ole ollut mitenkään erikoislaatuista. Äärimmäinen köyhyys ja nälkä saavat ihmisen tekemään joskus asioita, joita paremmassa asemassa olevan on mahdoton hahmottaa. Onneksi nykyaikana länsimaissa on niin voimakas sosiaaliturva, ettei lapsia edes tarvitsisi lähettää päivätöihin; lapsityövoima on toki laitontakin.

Viime aikoina on puhuttu kovasti Voice Kids -ohjelman osallistujasopimuksesta sekä musiikkioptiosopimuksista, jotka yhdessä sitovat kilpailuun osallistuvan lapsen käytännössä moneksi vuodeksi varsin epäreiluun diiliin. Monet muusikot ja musiikin tekijät ovat kritisoineet voimakkaasti sopimusehtoja ja mielestäni aivan hyvästä syystä.

Se että lapsi voidaan ylipäänsä asettaa varsin tiukkoihin sopimusehtoihin, johin vielä liittyy vaitiolovelvollisuus, ei ole lasten oikeuksien kannalta hyväksyttävää. Muutenkin sopimusteksti on varsin karmeaa luettavaa, hyviä esimerkkejä esittää Muusikoiden liiton lakimies Lottaliina Lehtinen täällä ja täällä. Viulisti Pekka Kuusisto kutsui koko asiaa oksettavaksi; on vaikea olla yhtymättä tähän.

Ei ole yhtään epätodennäköistä ajatella että tällaiset lasten kykykilpailut yleistyisivät varsin voimakkaasti. Monikansallisille mediaimperiumeille tämä on suurta unelmaa: he saavat sopimuksin sidottua jo lapsesta alkaen suuria määriä musikaalisesti lahjakkaita yksilöitä tuottamaan heille sisältöä ilman mahdollisuutta neuvotella parempia ehtoja tai mennä kilpailevan yrityksen leipiin.

Piraattipuolueen näkökulmasta tämä on eräänlainen immateriaalikapitalismin huipennus: vapaan kulttuurin mahdollisuutta pyritään minimoimaan sitouttamalla lapsia työskentelemään kaupallisen kulttuurin orjina. Tekijöiden oikeudet ovat piraateille tärkeitä; ikävä kyllä tekijänoikeudet nykymuodossaan palvelevat pikemminkin suuryhtiöiden etua.

Kuinka vanhemmat voivat sitten allekirjoittaa jotain tällaista alaikäisen lapsensa puolesta? Moni ei yksinkertaisesti osaa olettaa sopimuksen olevan niin epäreilu tai ei muuten ymmärrä sopimustekstiä, vaikkei se erityisen koukeroinen olekaan. Toisaalta toive oman lapsen menestymisestä saattaa sokaista. Joka tapauksessa kilpailijoita on riittänyt.

 

Miten sinä voit vaikuttaa?

Mielestäni helpoin tapa korjata tämä asia on viedä Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite eduskunnan käsittelyyn ja varmistaa riittävällä kansalaispainostuksella sen meneminen läpi. Itse asiassa hallitusohjelmaan on jo kirjattu pyrkimys säätää ”nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta.”

Tekijänoikeusaloitteessa nk. kohtuullisuusvaatimus (29 §) on muotoiltu mielestäni varsin hyvin ja hallituksen olisi helppo toteuttaa kirjaamansa tavoite sillä.

Joten mikäli sinusta tämä asia tulee korjata toimi seuraavasti:

  1. Allekirjoita Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite täällä.
  2. Kerro aloitteesta henkilökohtaisesti tuttavillesi ja kannusta heitäkin allekirjoittamaan se.

Allekirjoituslomakkeita voi myös tilata mikäli netin kautta pankkitunnuksin allekirjoittaminen on syystä tai toisesta hankalaa.

Asevelvollisuus myös naisille

2013 toukokuu 11
Kommentit pois päältä artikkelissa Asevelvollisuus myös naisille
by Harri Kivistö

Asiasta pitäisi keskustella laajemmin ja avoimemmin, mutta on hyvä että ainakin ajoittain kysymys nousee valtamediassa esiin.

Siis pitäisikö asevelvollisuus laajentaa sukupuolineutraaliksi?

Kyllä. Alan vähitellen kallistua kannattamaan ajatusta. En kuitenkaan siksi, että mielestäni asevelvollisuuden perimmäinen ongelma olisi tasa-arvon puute. On toki valitettavaa, että yhteiskuntamme syrjii miehiä näin räikeästi, mutta perimmäinen ongelma on pakkotyö, joka on oikeusvaltiossa periaatteellisesti arveluttavaa sekä nykyaikana pitkälti tarpeetonta.

Olen aiemmin puhunut vain asepalveluksen muuttamisesta vapaaehtoiseksi. Nyt on aika muuttaa tätä puheenpartta.

Syyni on puhtaasti pragmaattinen. Pidän varsin todennäköisenä, että kun kutsunnat kattaisivat käytännössä koko ikäryhmän, ei kestäisi kauaakaan, kun tulisi merkittävää poliittista painetta muuttaa koko järjestelmä vapaaehtoiseksi.

Kenties tämä näkökulma selittää muita paremmin, miksi osaavimmat poliitikot eivät halua ehdottaa asevelvollisuuden tasa-arvoistamista ja väistelevät asiaa. He tietävät että rakennelma ei kestä enää kovinkaan monta uutta korttia. Ei ainakaan kaksinkertaista määrää.

Ei ole kuitenkaan aihetta pelkoon. Vapaaehtoinen ja sukupuolisesti syrjimätön asevelvollisuus olisi mitä mainioin tapa järjestää puolustus. Teknisesti se toki tarkoittaisi palkka-armeijaa, oli ”palkka” kuinka pieni tahansa, mutta kuten tiedämme, palkka ei ole ainoa tapa motivoida maanpuolustukseen, eikä se ole edes erityisen huono.

Ne kehnommat kannustimet ovat jo käytössä.