Skip to content

Piraattipuolue on kaikkein avoimin puolue

2012 lokakuu 20
by Harri Kivistö

Jos haluat politiikkaan avoimuutta, Piraattipuolue on ainoa varma vaihtoehto. Moni puolue puhuu avoimuuden puolesta, mutta piraatit ovat vakuuttavimpia ainakin kolmesta konkreettisesta syystä:

1.) Piraattipuolueen ehdokkaat ovat täyttäneet ahkerimmin vaalirahoitusilmoituksen ennakkoon. Kaikista ehdokkaista 93% täytti ilmoituksen ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Tämä prosenttilukema on aivan omassa luokassaan; muut puolueet eivät pääse lähellekään. Esimerkiksi Tampereella kaikki piraattiehdokkaat ovat ilmoittaneet vaalirahoituksensa.

2.) Piraattipuolue julkisti ensimmäisenä vaalirahoituksensa ennakkoon ja ainoastaan vihreät on piraattien lisäksi toiminut samoin. Tämä jos mikä osoittaa, että oikeasti pidämme avoimuutta oleellisena asiana emmekä puhu siitä vain lämpimiksemme.

3.) Piraattipuolueen ehdokkaat ovat vastanneet aktiivisimmin Ylen vaalikoneeseen (91%) ja muutenkin täyttäneet vaalikoneita esimerkillisesti. Tämä on tärkeää avoimuutta: meille politiikka on konkreettisia linjauksia ja valintoja, ei vain kivalta näyttäviä vaalimainoksia.

Toki piraatit tuntevat myös niitä teknisiä ratkaisuja joita tarvitaan päätöksenteon parantamiseksi, ja tulemme esimerkiksi tuomaan yhä enemmän julkiseen keskusteluun palautevirta-järjestelmää, joka on edistyksellinen työkalu uudistaa vallitsevaa järjestelmää yhdistämällä suoran demokratian ja parlamentarismin vahvat puolet.

Oleellisinta kuitenkin minusta on se, että me piraatit näytämme esimerkkiä ja osoitamme vahvasti, että teot vastaavat sanoja. Oman toiminnan avoimuus on välttämätön lähtökohta, jotta voidaan avata kaikkien yhteistä kunnallista päätöksentekoa.

Kohti valtuustoja

2012 lokakuu 11
Kommentit pois päältä artikkelissa Kohti valtuustoja
by Harri Kivistö

Viime eduskuntavaaleissa piraatit saivat Tampereelta 1829 ääntä, eli 1,5% kannatuksen. Tämä oli varsin kova tulos ensimmäistä kertaa vaaleihin osallistuvalta puolueelta. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Tampereella SKP sai yhden paikan 1690 äänellä ja Tampereen sitoutumattomat saivat kaksi paikkaa 3482 äänellä. Näiden lukujen valossa Tampereen piraatit pääsevät valtuuston pelkillä niillä äänillä jotka keräsivät eduskuntavaaleissa. Kun ottaa huomioon, että voimakkain kannatus on nuorten parissa, voisi olettaa äänisaaliin kasvavan jo pelkästään uusien 18-vuotiaiden äänestäjien vuoksi.

Piraattipuolueen, kuten muiden uusien puolueiden, olennainen haaste on päästä valtaväestön tietoisuuteen. Suurin osa äänestäjistä tietää että tällainen puolue on olemassa, mutta kovin harva varmasti heistä tietää mitä puolue tosiasiallisesti ajaa saati mitkä ovat paikalliset teemat kunnallisvaaleissa.
Uusien puolueiden kohdalla julkisuus on selkeästi akkumulatiivista: jokainen uusi uutisjuttu tai muu maininta mediassa vahvistaa ihmisten käsitystä puolueesta. Näin ollen tietoisuus piraateista kasvaa koko ajan, mikä taas aiheuttaa aivan luontaista kannatuksen kasvua.

Tampere ei ole ainoa paikkakunta, jossa Piraatit ovat menossa valtuustoon (ja tavoitteena on kaksi paikkaa): ainakin Helsingissä, Espoossa, Jyväskylässä sekä Turussa vaaliasetelmat näyttävät suotuisilta, ihan maltillisestikin arvioituna. Joissain muissa kunnissa piraatit ovat kampanjoineet todella aktiivisesti suhteellisen pienistä ehdokasmääristä huolimatta. Esimerkiksi Kouvolan kolmen ehdokkaan joukko on kiertänyt pitkin pitäjiä ja hyvin mahdollisesti tavoittanut enemmän äänestäjiä kuin isommat ehdokasryhmät suuremmilla paikkakunnilla. Läpi pääseminen on aivan mahdollista näissä pienemmissäkin kunnissa, kun on riittävästi tahtoa ja osaamista.

Toki vaalityö on todella tärkeää, vaikka menestys olisikin epätodennäköinen omalla paikkakunnalla. Hyvä esiintyminen saattaa innostaa ihmisiä liittymään puolueeseen tai toimimaan paikallisaktiiveina, mikä kantaa hedelmää seuraavissa vaaleissa. Lisäksi vaalien alla saa sellaista näkyvyyttä, mikä ei muulloin ole mahdollista, ja koska ihmiset ovat vaaleissa avoimempia politiikalle, moni tulee muistamaan Piraattipuolueen paremmin seuraavalla kerralla ja kenties pitämään sitä varteenotettavampana vaihtoehtona kuin aiemmin.

Piraattien paikallisohjelmissa ajetaan monenlaisia aiheita sen mukaan millaisia haasteita mikäkin kunta kohtaa ja millaisia ajatuksia paikallisilla ehdokkailla on ongelmien ratkaisemiseksi. Kansallisia teemoja ovat mm. hallinnon avoimuus, palveluiden turvaaminen, tietojärjestelmien parempi kilpailutus, tietoyhteiskunnan kehittäminen, vapaa data ja kulttuuri, byrokratian vähentäminen sekä demokratian lisääminen. Pidän näitä teemoja todella hyvinä: varmasti niiden parissa työskenteleminen parantaa jokaisen kunnan toimintaa. Siksi me olemme mukana vaaleissa, ja siksi on niin tärkeää että pääsemme valtuustoihin.

Nyt on intensiivisen kampanjoinnin aika. Vaalit ovat jo alkaneet. Ennakkoäänestys alkaa jo viikon päästä, varsinaiseen vaalipäivään on aikaa enää kaksi ja puoli viikkoa. Kaikkia tarvitaan. On monia tapoja tukea vaalityötä. Voit jakaa lehtisiä, auttaa vaalimökillä tai -teltalla, lahjoittaa parikymppiä paikalliseen vaalityöhön, jakaa puolueen materiaalia, kirjoituksia ja uutisia netissä, ja niin edelleen. Miten haluatkin auttaa, kenties se on se merkittävä panostus mitä tarvitaan viemään oman kuntasi piraattiehdokas valtuustoon asti.

Ylen kuntavaalien lähtölaukaus; joitain ajatuksia

2012 syyskuu 22
Kommentit pois päältä artikkelissa Ylen kuntavaalien lähtölaukaus; joitain ajatuksia
by Harri Kivistö

Yle laukaisi vaalit toissapäivänä, tässä hieman hajanaisia ajatuksia suhteellisen hajanaisesta ohjelmasta:

Ensinnäkin pitää kiittää Yleä. Oli kunnioitettava yritys tuoda esille vaihtoehtoja eduskuntapuolueiden lisäksi. Yleensä eduskunnan ulkopuoliset puolueet pidetään poissa valokeilasta vaaleissa (toki vaalien alla ne saavat sen vähäisen näkyvyyden minkä saavatkaan), eivätkä äänestäjät saa oikeaa kuvaa todellisista vaihtoehdoista. Ongelmana ohjelmassa oli tietenkin keskustelijoiden määrä. Puheenvuorojen jakaminen tuntui hyvin sekavalta, ja kahden lyhyen puheenvuoron takia tuntui oudolta viettää viisi tuntia ylen studiossa vaikka mukava paikka se onkin ystävällisine työntekijöineen. Moderoinnin haasteet johtivat siihen, että puheenvuoroja otettiin mielivaltaisesti ja pariin otteeseen varsin tökerösti.

En myöskään pidä siitä asetelmasta, jonka ohjelma loi jakaessaan porukan kahtia eduskuntapuolueisiin ja ”haastajiin”. Varsinkin kunnallisvaaleissa tämä on kovin keinotekoista, koska joissain kunnissa eduskunnan ulkopuoliset ryhmät ovat hyvinkin vahvoja.

Yksinkertainen parannuskeino olisi tehdä esimerkiksi sellaisia vaaliohjelmia, joissa olisi vaikka kaksi tai kolme puoluetta kerrallaan keskustelemassa erilaisista teemoista ilman pakotettua jakoa puolueen koon mukaisesti. Tämä toki edellyttäisi voimakkaita toimituksellisia linjauksia, mutta tällaisia ratkaisuja olen nähnyt käytetyn muissa Euroopan maissa.

Koko maata kattava kunnallisvaaliohjelma on väistämättä ensisijaisesti poliittista viihdettä ja vasta sitten äänestäjien informoimista. Paksulla pensselillä maalatut kansalliset teemat eivät kerro vaikkapa Savitaipalelaiselle äänestäjälle kuinka paikalliset poliittiset ryhmät eroavat toisistaan siinä, miten he haluavat tehdä kunnallispolitiikkaa. Suurelta osin keskustelu oli täysin epäolennaista yksittäisen äänestäjän näkökulmasta. Niinpä showsta tuli varsinaista banalisaatiota kisastudioineen ja kehokielianalyyseineen. Uskoisin että Ylessä on ohjelmaa tuotettaessa sisäistetty tämä ongelma ja sen vuoksi korostettu viihteellisyyden osuutta. Demokratian kannalta tämä ei kenties ole kuitenkaan hyvä asia, mutta käsitän kyllä että ei ongelmaan ole helppoja ratkaisuja. Suuri katsojamäärä mahdollistaa yhä useamman äänestäjän informoimisen, joten sitäkin on hyvä tavoitella.

Mitä sain tästä kaikesta irti? Ainakin mieleen jäi voimakkaasti keskustelu nuorten syrjäytymisestä, jossa sävy oli liikaa nuoria syyllistävä.

Nuoriin kiinnitetään näissä vaaleissa kovasti huomiota. Jotkut nuorista saavat äänestää, toiset taas eivät, mutta uskoisin että kaikki puolueet pitävät tärkeänä saada nuoria iästä riippumatta vakuutetuiksi siitä, että he välittävät nuorista ja ”nuorten asioista” ja haluavat kuunnella heitä. Vitsailin ohjelmassa että minua voisi kutsua nuoreksi. Olen 31-vuotias, mikä on nuori ikä puoluejohtajalle (toisiksi nuorin lienee Calle Haglund, 33) mutta toisaalta en puolueessani tunne itseäni nuoreksi koska olen ollut aina liian vanha piraattinuoriin (ikäraja 28v) ja muutenkin edustan puolueeni varttuneempaa osiota. Tampereella ikäjakauma on Piraattipuolueessakin erikoinen: vanhin ehdokas on 33 vuotta ja meitä yli kolmikymppisiä on vain kourallinen. Tämä tietenkin varmistaa sen että Piraattipuoluetta äänestämällä nuorten ääni tulee esille. Nuoret eivät ole listalla esteettisistä syistä.

Voisin tässä kertoa monella tapaa, mistä nuorten syrjäytyminen johtuu ja mitä asiassa tehdään väärin, mutta kenties yleisesti ottaen voisi karkeasti todeta, että päätöksenteossa sukupolvien välinen kuilu on leveä. Kuntapäättäjät eivät ymmärrä nuoria, koska nuoret elävät erilaisessa maailmassa kuin mitä he nuorina elivät. Osa päättäjistä hoitaisi nuorten asioita kielloilla, rajoituksilla ja voimakkaalla kontrollilla. Heillä on jokin kuva siitä, millainen nuoren elämän tulisi olla: mitkä asiat siihen saavat kuulua ja mitkä eivät. He karsastavat niitä uusia ilmiöitä, joita heidän nuoruudessaan ei ollut.

Ohjelmassa muut puoluejohtajat esittivät monia hyviä asioita joilla nuoria voidaan tukea, sekä muutaman varsin huonon. Monissa ratkaisuissa on kuitenkin se ongelma, että ne olettavat tietyn muotin johon nuoren tulisi lopulta mahtua. Koulutusjärjestelmämme on rakenteellisesti ikivanha, ja vaikka se tuottaakin hyviä oppimistuloksia se tekee sen aivan liian usein lasten ja nuorten itsenäisen ajattelun kustannuksella. Päätöksenteossa kuunnellaan paljon helpommin niitä nuoria jotka sopivat siihen muottiin: niitä jotka ovat osanneet sopeutua. Nämä jotka eivät helposti sopeudu ovat aivan yhtä arvokkaita, ja itse asiassa juuri se, että he eivät sopeudu, saattaa ollakin erityisen arvokasta.

Ei näihin asioihin tietenkään ole helppoja ratkaisuja. Resursseja tarvittaisiin paljon jotta voidaan tukea monipuolisia harrastusmahdollisuuksia nuorille. Yksi parannus olisi kuitenkin korostaa yksilönvapauden merkitystä ja nuorten itsenäisyyden kunnioittamista. Joskus se tarkoittaa sitä että annetaan kokea valintojen seurauksia — monesti vaikeat kokemukset ovat hyvin tärkeitä. Joskus se tarkoittaa sitä että ”me aikuiset” joudumme sietämään omasta mielestämme ärsyttäviä ilmiöitä, joita emme täysin ymmärrä, mutta joiden kohdalla luotamme nuorten omiin, asiantunteviin näkemyksiin.

Näistä aiheista kirjoitan lähipäivinä tarkemmin. Kampanjointi on joka tapauksessa alkanut. Tervetuloa mukaan tekemään tai seuraamaan!

 

Mitä on sanottava mormoneista?

2012 syyskuu 4
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä on sanottava mormoneista?
by Harri Kivistö

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Obaman vastaehdokkaana on republikaani Mitt Romney. Uskonnollisesta näkökulmasta nämä vaalit ovat historialliset. Presidenttiehdokkaiden ja näiden varapresidenttiehdokkaiden muodostamassa nelikossa vain yksi, eli Obama, on protestantti. Molemmat varapresidenttiehdokkaat ovat katolisia, (katoliset ehdokkaat ovat olleet harvinainen ilmiö) ja Mitt Romney on mormoni. Romney ei ole toki ensimmäinen mormonipoliitikko, mutta jostain syystä juuri nyt mormoneista, eli virallisesti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta, puhutaan enemmän mediassa kuin koskaan aiemmin, erityisesti siis Amerikassa.

Vanhempieni kirjahyllyssä on mustakantinen leveä kirja nimeltä ’Mitä on sanottava mormoneista?’ Muistan nuorena mormonina kummastelleeni tätä kysymystä; siihen oli vaikea suhtautua. Toki ymmärsin silmäiltyäni kirjaa, että sen tarkoitus oli esittää tosiasioita uskonkäsityksistä sekä elämäntavoista, mutta kysymyksellä on toinenkin puoli: mikä on olennaista sekä asianmukaista ja mitkä asiat ovat kenties sopimattomia ja harhaanjohtavia.

Tuntuu siltä että juuri tämän jälkimmäisen kysymyksen kanssa media on paininut niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin.  Toki joskus faktatkin ovat hakusessa, mutta ne on kuitenkin helppo tarkistaa. Vaikeampi on valita, mitkä tosiasiat ja näkökulmat ovat asiallisia ja relevantteja sekä minkälainen kokonaiskuva on totuudenmukainen.

Ajatellaan vaikka Tuomas Enbusken kolumnia. Kokoomusnuoret ovat käyneet republikaanien puoluekokouksessa ja suomalaiset uusliberaalit suurelta osin diggaavat Mitt Romneyn talouspoliittisia ajatuksia, sikäli kun eivät pidä niitä liian vasemmistolaisina. Mitä sitten on sanottava mormoneista, mikäli olet nuorekas ateistinen uusliberaali joka haluaa hälventää mahdollisia ennakkoluuloja mutta kuitenkin säilyttää tietyn uskottavuuden sosiaalisen median ympyröissä? Yksi vaihtoehto on todeta kaikki uskonnot hassuiksi ja sekä banalisoida aihe huumorilla. Toinen vaihtoehto on vain kirjoittaa päällimmäisiä ajatuksiaan aiheesta ja toivoa että hyvä tulee.

Samanlainen ongelma on toki kaikilla toimittajilla riippumatta poliittisista lähtökohdista. Jos haluat kertoa jotain mormonismista toimittajana, mistä pitäisi aloittaa? Onko kyseessä kristillinen uskonto vai kenties kristillisperäinen (mikä tuntui olevan se poliittisesti korrekti tapa väistää asiaa aiemmin), vaiko jotain muuta?

Mormonit itse pitävät itseään kristittyinä ja uskontoaan kristillisenä, mutta tämä on määritelmäkysymys, johon minulla ei ole voimakasta mielipidettä. Tietenkin koen itse olevani kristitty, mutta ei minua häiritse se minkälaisia uskonnollisia kategorioita muut haluavat käyttää, kunhan tarkoituksena ei ole esittää vääristävää kuvaa uskonyhteisöstä. Suomessa harva enää pitää kysymystä erityisen tärkeänä vedenjakajana.  Moni kansankirkkoon kuuluva ei ole oikein varma onko itsekään kristitty.

Minusta Enbusken kirjoituksen perimmäinen pointti on hyvä ja tärkeä: eli että kaikki uskonnolliset ajatukset ja rituaalit vaikuttavat kummallisilta ulkopuolelta katsottuna. Länsimaisessa perinteessä tämän idean voi johtaa ainakin antiikin kreikan Xenofanekseen, joka kiinnitti huomiota paikallisten uskontojen antropomorfismiin, sekä myöhemmin valistusaikakauden ajattelijoihin kuten Voltaireen ja Montesquieuhun. Asiasisältökin on suurelta osin kohdallaan ja harhaanjohtavat luonnehdinnat menevät varmaankin huumorin piikkiin.

Kolumniin on kuitenkin jäänyt se harmillisin ja harhaanjohtavin stereotypia: mormonit ovat rikkaita amerikkalaisia. Vaikka kirkon päämaja sijaitseekin Amerikassa, suurin osa mormoneista asuu muualla kuin Yhdysvalloissa. Toki uskonnon synty ja kasvu maailmanuskonnoksi tapahtuivat Yhdysvalloissa, ja siksi monet amerikkalaiset kulttuuripiirteet ovat tarttuneet mukaan: esimerkiksi yrittäjyyttä, ”pioneerihenkeä” sekä omavaraisuutta korostetaan ja ainakin jossain määrin tämä heijastuu eri puolilla maailmaa asuvien mormonien poliittisissa kannoissa. On olemassa hyvin rikkaita mormoneita, ja jotkut näistä ovat kuuluisia, mutta on niitä köyhiäkin. Oman kokemukseni mukaan sosiaaliluokkien ja tuloerojen näkökulmasta mormonit eivät ole juuri eronneet muusta ympäröivästä populaatiosta siellä missä itse olen kulkenut. Stereotypia johtunee siisteistä tummiin pukuihin pukeutuvista lähetyssaarnaajista, joita kulkee ympäri maailmaa.

Varmasti stereotypia menestyneistä mormoneista jotka ymmärtävät vapaan yrittämisen päälle puhuttelee uusliberaaleja. Tästä näkökulmasta mormonismi on liberalismin suuri hengellinen saavutus, samaa jatkumoa Adam Smithin ja Francis Fukuyaman kanssa. Vaan on meitä vasemmalta oikealle, menestyneitä ja vähemmän menestyneitä. Itse olen käsittänyt maailmallisen menestyksen varsin toisarvoiseksi seikaksi, mutta toki se on merkki ainakin uutteruudesta ja tavoitteellisuudesta.

Uskon että useimmiten toimittajat pyrkivät kirjoittamaan neutraalisti ja esittämään asian eri puolia tasapuolisesti. Aiempina vuosikymmeninä media tuntui käsittelevän mormonismia useimmiten kohujournalismin kautta. Joskus ymmärrettiin väärin, toisinaan taas asenne oli avoimen kielteinen. Nykyään huomiohakuista vääristelyä löytyy lähinnä internetin syövereistä, jossa on omat viha- ja salaliittosivunsa niin mormoneille, juutalaisille, muslimeille kuin kaikille muillekin uskonnoille.  90-luvulla media alkoi suhtautua paljon neutraalimmin, ja nykyisin uskonnollisesti kiihkoilevaa kirjoittelua oudoksutaan.

Yhdysvalloissa Romneyn presidenttiehdokkuus on saanut toimittajat varomaan ylilyöntejä. Kohua herättävä retoriikka koetaan poliittisesti epäkorrektiksi, kun on kyse mormoneista (milloinkohan esimerkiksi muslimit saisivat saman etuoikeuden). Konservatiivinen Fox News on pyrkinyt viestittämään katsojilleen että mormonit ovat ihan normaaleita amerikkalaisia ja että näissä vaaleissa kyse on arvoista, ei oppiriidoista. Evankelinen oikeisto on tyytynyt vähättelemään Romneyn uskonnon merkitystä ja pyrkinyt toisaalta kyseenalaistamaan Obaman kristillisyyden. Esimerkiksi mormoneita voimakkaasti kritisoinut evankelistipoliitikko Mike Huckabee, joka kilpaili McCainin kanssa ehdokkuudesta viimeksi rinta rinnan, totesi jokin aika sitten, että välittää enemmän siitä, mihin Romney aikoo vie Amerikan kuin siitä, mihin kirkkoon tämä vie perheensä.

Evankelinen oikeisto on Yhdysvalloissa voimakas ja ylipäänsä mormoneihin kriittisesti suhtautuvat protestantit muodostavat merkittävän osion uskonnollisesta kentästä. Sen sijaan sekulaarimmassa Suomessa asenteet uskontoja kohtaan ovat pääsääntöisesti mietoja. Ateistit ja uskonnottomat suhtautuvat kaikkiin uskontoihin kriittisesti, ja tämä asenne tuntuu yleistyvän varsinkin sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan vain tiettyyn uskonsuuntaan kohdistuvaa kielteistä kirjoittelua pidetään sopimattomana, joskus tapauksesta riippuen rasistisena (’islamofobia’).

Kenties tämä voi hieman selittää sitä, että mediassa on ollut viime aikoina joitain avoimen myönteisiä, jopa ylistäviä puheenvuoroja mormoneista. Sinisilmäinen ylistys ei ole välttämättä sen parempi kuin vihamielinenkään lähestymistapa, mikäli se tarkoittaa historian vääristelyä tai tunnettujen harhaanjohtavien mielikuvien korostamista. Totta kai mormonitkin osaavat vahingoittaa kanssaihmisiään siinä missä muutkin, toisin kuin Enbuske esittää. Kuuluisin esimerkki lienee Mountain Meadowsin joukkosurma 1857, jossa uudisraivaajamormonit surmasivat toistasataa antautunutta siirtolaista säästäen ainoastaan alle seitsenvuotiaat lapset. Riippumatta siitä kuka määräyksen antoi (ja tämä seikka on kiistanalainen), kaikki syylliset olivat yhteisössään hyvämaineisisa mormoneita. Terrorismiin mormoneita harva yhdistää mutta kenties Utahin sodasta löytyisi jotain ainakin läheltä liippaavaa. Ennen muuttoretkeä länteen nykyisen Utahin alueelle mormoneita vainottiin avoimesti useammassa osavaltiossa (Missourissa oli teknisesti ottaen laillista ampua mormoni vielä vuonna 1976), ja toisinaan väkivaltaan vastattiin väkivallalla.

Mormonien elämäntavoissa on paljon hyvää ja väittäisin meidän olevan pääsääntöisesti mukavia ihmisiä, mutta virheitä mekin teemme ja toisinaan jotkut meistä tekevät varsinaisia kauheuksia. Mitt Romney on käsittääkseni kunnollinen ja hyvämaineinen mormoni joka pyrkii toimimaan moraalisesti oikein. En silti yllättyisi jos hän ”vapaan maailman johtajana” lähettäisi sotajoukkoja tappamaan suuren määrän siviileitä taloudellisen voiton tähden tai valehtelisi kansalleen järjestämistään epärehellisistä asekaupoista tai loukkaisi poliittisia vapauksia salakuunnellen vastustajiaan tai päättäisi pudottaa ydinpommin keskelle suurkaupunkia.

Uskonto ei tarjoa meille ikkunaa ihmisen pään sisälle, ei edes suurhenkilöiden. Sellaisen antaa vain historia, ja sekin on ikävän usein himmeä sekä mudan peitossa.

Kunnallisvaalit tulevat – oletko valmis?

2012 toukokuu 24
Kommentit pois päältä artikkelissa Kunnallisvaalit tulevat – oletko valmis?
by Harri Kivistö

Havahduin juuri siihen tosiasiaan, että kunnallisvaalit ovat jo kulman takana. Viisi kuukautta ei ole pitkä aika, mutta se riittää kyllä. Nyt on joka tapauksessa aika lähteä liikkeelle.

Kampanjat vaativat aikaa kypsyä. Täytyy löytää oikeat asiat vaaliteemoiksi ja oikeat ihmiset vaalityön tueksi. Paikallinen yhteistyö on olennaista ja sen vuoksi ehdokkaiden ja tukiryhmien tulee kokoontua riittävän monta kertaa voidakseen toimia tehokkaasti.

Nämä vaalit ovat hyvin tärkeät Piraattipuolueelle, sillä on varsin todennäköistä että usealla paikkakunnalla päästään läpi, ja tämä pohjustaa menestystä seuraavissa eduskunta- ja eurovaaleissa. Toimiminen kunnallispolitiikassa antaa arvokasta kokemusta sekä rakentaa luottamusta puolueeseen.

Kyse ei tietenkään ole pelkästä ponnahduslaudasta, vaan Piraatteja tarvitaan ehdottomasti myös kunnallispolitiikkaan. Hallinnon avoimuus ja suora demokratia ovat kuntien toiminnan kannalta olennaisia teemoja. Järkevillä tietoyhteiskuntaratkaisuilla voi säästää merkittäviä summia sekä parantaa kunnallisia palveluita.

Jos olet jo ilmoittautunut ehdolle, ala rakentaa kampanjaasi. Pidä yhteyttä muihin paikallisiin piraatteihin; koordinoikaa yhdessä vaalityötä.

Jos haluat ehdokkaaksi, ilmoittaudu täyttämällä lomake.

Mikäli harkitset ehdokkuutta, keskustele esimerkiksi paikallisjärjestön edustajan kanssa. Ota yhteyttä piraatteihin ja kysele heidän kannoistaan sekä ideoistaan. Mikäli piraattien teemat kolahtavat, listalla on varmasti tilaa.

Jos haluat auttaa vaalityössä olematta itse ehdokkaana, osallistu paikallisjärjestön toimintaan ja tutustu ehdokkaisiin. Konkreettista tekemistä on varsinkin vaalien viimeisinä viikkoina, mutta ehdokkaiden kannalta on tärkeä saada tukiryhmä kasaan ajoissa. Vaalimateriaalin valmistamisessa ja levittämisessä ylimääräiset käsiparit merkitsevät paljon.

Lahjoitukset ovat olennainen tekijä Puolueen kunnallisvaalimenestyksessä. Esimerkiksi pelkästään vaalijulisteisiin on arvioitu kuluvan 9 000 euroa sekä muuhun mainontaan ja esitteisiin 13 000 euroa. Siis tämän verran minimissään, jotta on mitään järkeä ylipäänsä lähteä vaaleihin. Jäsenmaksuista ja lahjoituksista saatavat tulot ovatkin välttämättömiä, jotta pystymme toteuttamaan asianmukaisen vaalikampanjan.; puoluetukiahan ei eduskunnan ulkopuolisille puolueille anneta. Puolueen rahankäytön täysi avoimuus takaa, etteivät lahjoitukset kulu turhuuksiin. Vaikka emme sinänsä mitenkään voi rahoituksen suuruudessa kilpailla eduskuntapuolueiden kanssa, väitän että Piraattipuolueen vaalieuro vaikuttaa suhteellisesti paljon enemmän kuin eduskuntapuolueen vaalieuro. (linkki lahjoitussivulle)

Siis ryhdytäänhän töihin, piraatit!

Puoluekokous huomenna, puheenjohtaja vaihtuu

2012 maaliskuu 30
by Harri Kivistö

Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto ilmoitti hyvissä ajoin, ettei hae enää puolueen puheenjohtajaksi nyt kevätkokouksessa, jossa kaksi vuotta sitten valitun puoluehallituksen kausi päättyy ja uusi hallitus valitaan. Pasi onkin toiminut puolueen puheenjohtajana miltei alusta pitäen (perustuskokouksessa keväällä 2008 hänet valittiin varapuheenjohtajaksi) ja hänen johdollaan puolue on kasvanut ja kehittynyt. Palmulehdon työ on ollut esimerkillisen ahkeraa ja antaumuksellista, ja hän on nauttinut vankkaa luottamusta. Rima on siis asetettu korkealle.

Uusien puolueiden alkutaival on aina tietynlaista etsimistä: haetaan muotoa, otetaan selvää keitä oikeastaan loppujen lopuksi ollaan. Viime syksynä toteutettiin laajahko avoin jäsenkysely (eli puolueesta kiinnostuneet, siis muutkin kuin jäsenet, saivat vastata), minkä pohjalta puolueen eri piiriyhdistysten aktiiveista koostuva tulevaisuusryhmä rakensi ehdotuksen puolueohjelman laajentamiseksi. Syksyn kahden päivän puoluekokouksessa eri ehdotuksia käytiin läpi: osa pudotettiin pois ja loppuja hiottiin, kunnes laajennettu puolueohjelma saatiin hyväksyttyä. Piraatit linjasivat sinne uusia mm. koulutuspolitiikkaa, perustuloa ja oikeusturvaa koskevia linjauksia ja siten loivat tärkeää pohjaa osallistua yhä laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Emme toki tämänkään jälkeen ole yleispuolue, eikä ole suunnitelmia muuttua sellaiseksi.

Kenties nyt on tietynlainen käännekohta. Pohjatyötä puolueen kasvulle on tehty neljän vuoden ajan. Nyt tiedämme jo varsin hyvin itse, keitä olemme — seuraavaksi on keskityttävä profiloimaan puoluetta suurelle yleisölle sekä kehittämään uutta retoriikkaa, jonka kautta voimme ilmaista suurelle yleisölle yhä laajemmin ja selkeämmin arvojamme ja ideoitamme. Puolueohjelma antaa siihen nyt enemmän valmiuksia kuin aiemmin.

Olen itse ehdolla puheenjohtajaksi. Lupauduin, koska olen kokenut saavani tukea jäseniltä ja koska toisaalta en mahdu niihin stereotypioihin, joita usein piraatteihin sovelletaan, ja voisin siten habituksellani torjua pahimpia ennakkoluuloja. Suhtaudun asioihin varsin avoimesti ja kykenen kommunikoimaan hyvin värikkään ja monipuolisen piraatiston kanssa sen laidasta laitaan. Minulla on myös vielä ajatuksia, joiden uskoisin vievän puoluetta uuteen suuntaan. Mitään kovin radikaalia ei ole varmaankaan tulossa, olenhan ollut puoluejohdossa vaikuttamassa alusta asti.

Saksan piraattien viime aikojen menestys eri osavaltioissa pohjautuu mm. siihen, että he saivat äänestäjät vakuutettua siitä, että he todellakin aikovat tehdä politiikkaa uudella tavalla. Kyse ei ole ainoastaan poliittisista linjauksista, vaan siitä, miten päätöksiä tehdään. Saksalaiset haluavat suorempaa demokratiaa ja avoimempaa päätöksentekoa ja siksi hyvin moni valitsit piraatit, jotka osoittivat toiminnallaan, etteivät asiat jää vain puheen tasolle.

Meillä Suomessa eduskuntavaalit käytiin varsin hienolla menestyksellä (0,5 prosentin kannatus tyhjästä tulleelle uudelle puolueelle on mielestäni lupaava tulos), ja syksyn kunnallisvaaleissa on tämän pohjalta varsin realistista päästä läpi useammalla paikkakunnalla. Uudistumiselle on kuitenkin aihetta; tästä syystä Palmulehto halusi antaa viestikapulan seuraavalle. Ainakin puolueorganisaatiota ja erityisesti toimintatapoja pitäisi kehittää uusin ideoin. Päätöksenteon avoimuus vaatii todellisuudessa aktiivista työtä. Ilman tehokasta tiedotusta ja kommunikaatiota, puolueen toiminta ei ole tosiasiallisesti riittävän demokraattista. Tästä syystä toivoisin hallitukseen paljon uutta verta, ettei uudistuminen jäisi vain puheenjohtajiston kierrättämiseen.

Puoluekokous valitsee puolueen johdon, ja vaikka muita ehdokkaita ei vielä olekaan, aina on mahdollista että musta hevonen ilmaantuu jostain viime metreilläkin, joten vasta huomisen jälkeen tiedämme mikä porukka vie puoluetta eteenpäin seuraavat kaksi vuotta.

Piraattipuolue ei lähde presidentinvaaleihin

2011 heinäkuu 2
by Harri Kivistö

Piraattipuolue ei tule asettamaan omaa presidenttiehdokasta, vaikka jokin aika sitten alustavasti suostuinkin siihen puoluehallituksen tukemana. Vaalilautakunnan torpattua mahdollisuuden kerätä allekirjoituksia sähköisesti, arvioimme että 20000 nimen kerääminen perinteisellä tavalla olisi liian kallista ja aikaa siihen liian niukasti. Alun perinkin ajatuksena oli kerätä nimet pääasiassa sähköisesti. Asiasta riiteleminen ei tule vaalitavoitteita edistämään, mutta aiomme puolueena työskennellä jatkossakin sen eteen, että myös demokratian rakenteet tuotaisiin 21. vuosisadalle.

Sähköisen asioinninhan oli tarkoitus olla itsestäänselvyys viranomaistoiminnassa. Lainsäädäntöä muutettiin jo 2003 mahdollistamaan kansalaisen ja viranomaisen turvallinen sähköinen yhteydenpito. Tahdottiin siirtyä valtiollisissa asioissa nykypäivään: tehostaa, järkevöittää ja helpottaa. Tästähän teknologiassa on kyse.

Perusteet sähköisten allekirjoitusten puolesta ovat monet. Lyhyesti, järjestelmän ottaminen käyttöön tulisi pitemmän päälle halvemmaksi ja se olisi ylivoimaisesti varmempi.

Minusta ei sitten tule presidenttiehdokasta tällä kertaa. Selväähän on, että kolmen suurimman puolueen ulkopuoliset presidenttiehdokkaat ovat kilvassa altavastaajia (Rehnin pääsy toiselle kierrokselle oli erikoinen ja huomionarvoinen poikkeus), ja eduskunnan ulkopuolisilla ”riippumattomilla” ehdokkailla on sitäkin suurempi kerätä vaalillista uskottavuutta. Kuitenkin olisi ollut arvokasta haastaa perinteiset ehdokkaat edistyksellisillä teemoilla ja viedä presidenttikeskustelua kansalaisoikeuksien, demokratian ja perustuslain tiimoille. Lisäksi vaihtoehdot ovat kansanvallalle hyväksi.

Pelkään pahoin että tämänkertaiset presidentinvaalit ovat puolueille yhä enemmän vain vaaleja vaalien vuoksi (nyt kunnallisvaalien). Epäilen, että ehdokkaat eivät tule kertomaan, kuinka aikovat käytännössä käyttää sikäli niukkia valtaoikeuksiaan, vaan keskittyvät arvoihin ja ideologiaan. Ulkopoliittiset asiat tulevat toki varmasti esille, ja niistä kysymyksistä valtaosa on relevantteja, mutta todennäköisen EU-kritiikin lisäksi kansalaisille tuskin tarjotaan selkeitä vaihtoehtoja konsensuspolitiikalle.

Piraattipuolueen kevätkokouksessa puolueen ei katsottu tarpeelliseksi asettua minkään muun ehdokkaan taakse. Sitäkään ovea ei ole lopullisesti suljettu.

 

Kohti presidentinvaaleja 2012

2011 toukokuu 5
by Harri Kivistö

UPDATE: Piraattipuolue ei osallistu presidentinvaaleihin

Piraattipuolueen hallitus on päättänyt asettua tukemaan ehdokkuuttani presidentinvaaleissa 2012. Edellisistä vaaleista on siis vasta ehditty toipua, kun jo katse kääntyy uuteen koitokseen. Näin pitääkin olla. Kuulun puolueeseen, joka ei kavahda suurten haasteiden edessä vaan etsii innokkaasti uusia tapoja parantaa ympäröivää yhteiskuntaa omista lähtökohdistaan.

Koska Piraattipuolue ei eduskuntavaaleissa vielä saanut kansanedustajaa, puolue ei voi automaattisesti asettaa omaa presidenttiehdokasta. Puolueessa on kuitenkin esiintynyt intoa saada oma ehdokas vaaleihin, jotta puolue saisi näkyvyyttä ja jotta ehdokas voisi tuoda kansalaisoikeuksiin ja tietoyhteiskuntaan liittyviä asioita suuren yleisön tietoisuuteen kampanjassa.

”Oman ehdokkaan” asettaminen toimii käytännössä niin, että puolue lähtee tukemaan ehdokasta, jonka ehdolle asettamiseksi perustettu valitsijayhdistys kerää 20000 nimeä. Puoluehallitus katsoi, että koska laki asettaa sähköiset allekirjoitukset yhtäläiseen asemaan fyysisten allekirjoitusten kanssa, keräyksen voi suorittaa sähköisesti. Tämä oli merkittävä syy siihen, että ylipäänsä päätettiin lähteä presidentinvaaleihin ja kerätä tähän tarvittavat allekirjoitukset. Fyysisiä kannattajakortteja toki kerätään sähköisten ohella.

Presidentinvaaleihin osallistumisesta käytiin pitkiä ja perinpohjaisia keskusteluita niin hallituksen jäsenten välillä kuin puolueen avoimilla foorumeillakin (mm. irc-kanavat ja keskustelufoorumi). Mahdollisten ehdokkaiden vahvuuksia vertailtiin ja pyrittiin arvioimaan kuinka tuleva presidenttiehdokas voisi parantaa puolueen julkikuvaa ja tuoda puolueen tavoitteita myönteisessä valossa esiin.

Arvostan suuresti luottamuslausetta puoluehallitukselta ja olen kiitollinen niistä monista kannustavista viesteistä, joita olen saanut puolueaktiiveilta viime aikoina presidenttiehdokkuuteeni liittyen. Nämä tuenilmaukset ovat olleet merkittävä syy päätökselleni lähteä ehdolle. Teen parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen.

 

Kannattajakortin voi jo täyttää:

1. Lataa kannattajakortti pdf-muodossa.

2. Tulosta, täytä ja allekirjoita kannattajakortti.

3. Postita kannattajakortti osoitteeseen:

Pasi Palmulehto
Pähkinätie 13
16710 Hollola kk

(Suositeltavaa on postittaa useita kerättyjä kortteja kerralla)

Tänään tehdään historiaa!

2011 huhtikuu 17
Kommentit pois päältä artikkelissa Tänään tehdään historiaa!
by Harri Kivistö

"Tonight, we dine in Helsinki!" — vaalipäivän pikselit

 

Kampanjointi päättyy vihdoin, ja kansa ryntää uurnille — ne jotka eivät ole ennakkoäänestäneet. Itse asiassa tällä kertaa ennakkoäänten määrä taitaa nousta historiallisen korkeaksi, kenties äänestysprosenttikin nousee kunnolla pitkästä aikaa kunnioitettaviin kansanvaltaisiin lukemiin. Kiitos tästä uusille ahkerille puolueille mutta myös rehellisesti Perussuomalaisille: vaikka en tavoitteitanne kannatakaan, niin ilmeisesti teillä on tärkeä paikka Suomen politiikassa. On hyvä että kaikille ihmisille löytyy kanava edustuksellisessa demokratiassa.

Kampanjointi on ollut kiivasta, raskasta, kiireistä, mutta myös palkitsevaa. Työtä on tehty hartiavoimin. Varmasti parhaana esimerkkinä puheenjohtaja Pasi Palmulehto rakensi Helsinkiin vaalimökin (jota aktiivit sitten viimeistelivät ja koristelivat) ja työsti vaalijulisteiden taustalevyt ympäri Suomeen. Puheenjohtajan rinnalla piraatit ovat kaikkialla tehneet kunnioitettavan urakan jakamalla tietoa puolueesta, liisteröimällä vaalijulisteita ja viemällä aina uusia revittyjen tilalle, edustamalla vaalimökeissä sekä kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja niin edelleen.

Tuskin olen ainoa, jota vaalityö on jo alkanut uuvuttaa.

 

Nyt on äänestäjän vuoro. Kaikki sanottava on sanottu, ja argumentit ovat pöydällä. Moni on jo aloittanut, ja tietenkin äänestäminen on muutakin kuin numeron kirjoittamista paperilapulle: se on sitä että paneudutaan asioihin, vertaillaan puolueita ja ehdokkaita, käytetään vaalikoneita, otetaan yhteyttä ehdokkaisiin tai näiden tukiryhmiin, katsotaan vaalipaneeleita, keskustellaan tuttavien kanssa poliittisista kysymyksistä ja pohdiskellaan ankarasti, mikä puolue ja mikä ehdokas vastaa vaalipiirissä omia arvoja ja tavoitteita parhaiten.

Niin, minäkin olen toki äänestäjä. Äänestän, kuten aina, vasta äänestyspäivänä. Tämä on perheellemme muodostunut voimakkaaksi perinteeksi. Äänestän toki itseäni, mutta haluan odottaa loppuun saakka, jos vaikka omasta menneisyydestä löytyisikin vielä kalkkiviivoilla jotain arveluttavaa, mikä saisi muuttamaan mieltänsä :D.

Lokaa on heitetty harvinaisen vähän näissä vaaleissa. Toki iskuja on jaettu, mutta ne ovat olleet asiallisia. Siistiä on ollut — kenties rapa alkaa roiskua vasta vaalien jälkeen sitten, kun suurin osa vaalirahoitusta vasta paljastuu. Itse tietenkin ilmoitin lähes nollabudjettini ennakkoon, kuten valtaosa piraateista.

Äänestäjän työ ei ole konkreettista, mutta vastuun taakka painaa harteilla. Huonoja vaihtoehtoja on aina roppakaupalla, mutta tuntuu että näissä vaaleissa itse kullekin löytyy runsaasti erilaisia hyviä vaihtoehtoja. Pieniä puolueita on monenlaisia, ja tämä myös ilmentää sitä, että erilaiset uudet poliittiset ajatukset leviävät pontevammin kuin ennen. Tietenkään eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ei ole monopolia edistykselliseen politiikkaan: monet näistä uusista virtauksista ovat itse asiassa peräisin eduskuntapuolueilta. Tärkeintä on, että tuoreita ratkaisuja on tarjolla laajalti. Niistä kansa pitää.

Tuovatko nämä vaalit piraateille menestystä?

Varmasti tuovat. Tietenkin ensimmäisissä vaaleissa voi vain voittaa, mutta mukavan äänisaaliin ja prosentuaalisen kannatuksen lisäksi me oikeasti hamuamme paikkaa eduskunnassa. Parissa vaalipiirissä näyttää oikein hyvältä, mikäli kenttään on uskominen. Mitä tahansa voi tapahtua. Pallo on äänestäjillä, ja he päättävät, miten taisto päättyy.

Vaalit päättyvät, mutta työ jatkuu. Kiitos kaikille, olitte loistavia!

Piraatit, valmistautukaa kunniaan!

(This is Sparta)

Teemani vaaleissa

2011 huhtikuu 12
Kommentit pois päältä artikkelissa Teemani vaaleissa
by Harri Kivistö

Syy siihen, että alunperin lähdin perustamaan Piraattipuoluetta, oli se, että Suomen lainsäädäntö oli menossa väärään suuntaan tekniikan kehityksen suomien mahdollisuuksien kanssa. Olisi voitu kehittyä vapaammaksi yhteiskunnaksi, jossa tietoverkot tehostavat hallintoa ja kaikenlaista byrokratiaa. Sen sijaan tehtiin lainsäädäntöä, joka heikensi kansalaisten oikeuksia erityisesti tietoverkkoihin liittyvissä asioissa (nykyisin Internet liittyy kaikkeen). Sananvapaus, yksityisyydensuoja, oikeusturva, vapaa kansalaisvaikuttaminen sekä päätöksenteon avoimuus voisivat olla paljon paremmissa kantimissa, mutta niitä ajetaan yhä alas (viimeksi uudistettu pakkokeinolaki). Nämä ovat siksi ne kaikkein oleellisimmat vaaliteemani. Mutta ympärillä (ja sisällä) aukeaa paljon muita asioita, joita esittelen alla.

VAPAA KULTTUURI: Teosten vapaa muokkaus sekä kattava perustulo ovat avaimet elävän kulttuurin jatkuvuuteen. Vapaa ja kaupallinen eivät sulje toisiaan pois. Teosten uudelleenkäyttö/remiksaus/muokkaaminen pitäisi sallia lainsäädännössä mahdollisimman laajasti. Yksityinen (epäkaupallinen) kopiointi on laillistettava.

VASTIKKEETON PERUSTULO: Tukijärjestelmän loukut on korjattava siirtymällä perustarpeet kattavaan perustuloon, joka kannustaisi suurempaan yritteliäisyyteen ehkäisisi syrjäytymistä, vähentäisi byrokratiaa ja jopa säästäisi valtion kuluissa. Noin 500 euron perustulo (ja päälle pieni harkinnanvarainen alueellisesti määräytyvä ”asumistuki”) riittäisi elämiseen, mutta kannustaisi kuitenkin hakemaan lisätuloja työnteolla. Tukijärjestelmien yhtenäistäminen helpottaa kansalaisten elämää ja karsii byrokratian kulut minimiin. Samalla väliinputoajien asema paranee huimasti. Perustulo kohentaa erityisesti pienyrittäjien, luovan työn tekijöiden sekä opiskelijoiden sosiaaliturvaa.

VAPAUS: Yhteiskunta kontrolloi ja holhoaa kansalaisia aivan liiaksi. Oli sitten kyse päihdelainsäädännöstä tai nettisensuurista, yksilöiden vapauksia tulisi lisätä ja tarkastella vaikeitakin kysymyksiä tosiasioiden kautta ja avoimin mielin. Nettisensuuri ei toimi, vaan selkeästi yhteiskunnalle haitallinen materiaali (identiteettivarkaudet, törkeät kunnianloukkaukset, lapsipornografia) tulee poistaa sen sijaan että siihen pääsy estetään joiltakuilta järjestelmällä, joka ei ole lainkaan aukoton. Resurssit on käytettävä tekijöiden saattamiseksi vastuuseen. Huumeiden käytöstä (tai esim kannabiksen kotikasvatuksesta) ei tule rangaista, vaan päihdeongelmaiset tulee ohjata hoitoon.

TIETOYHTEISKUNTA: Tiedon vallankumous luo valtavia mahdollisuuksia. Tietojärjestelmien kehittämisessä on tehty valtavia virheitä, jotka tulisi korjata nopeasti, jotta voidaan säästää miljoonia. Valtion on tilattava avoimen koodin järjestelmiä ja avattava julkishallinnon tieto kansalaisille. Avoimet standardit ja vapaat ohjelmistot voivat olla Suomen todellinen kilpailuetu, ja tähän tulisi panostaa.

TASA-ARVO: Paljon on tehty, mutta emme ole perillä. Vanhustenhoito, vammaisten palvelut, varusmiespalvelus ja vähemmistöjen oikeudet ovat ensisijaisia osa-alueita. Kaikki kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä eivätkä saa tasapuolisia avaimia elämään. Oikeusvaltion tulee puuttua voimakkaasti ensimmäiseen ongelmaan, hyvinvointivaltion taas toiseen.

Voit tutkailla kaikkia lyhyitä kantojani eri asioihin täältä.

Mikäli jokin mielipide kaipaa lisäselvitystä, älä epäröi ottaa yhteyttä ja kysellä sähköpostin ([email protected]) tai vaikka facebookin tai twitterin kautta.